Monet meistä ovat huolissaan metsistä, mutta talouspaperia tekisi mieli käyttää. Onko mitään keinoa varmistua siitä, etten minä ole ruokapöytää pyyhkiessäni samalla kaatamassa arvokkaita metsiä? Varmistaako metsäsertifikaatti, että puusta tehty tuote ei kiihdytä luontokatoa tai ilmastokriisiä?
Otetaan esimerkiksi monille tuttu brändi Lambi, joka on metsäyhtiö Metsä Groupin oma brändi. Lambi mainostaa wc- ja talouspapereitaan vastuullisiksi ja hellävaraisiksi ympäristöä kohtaan.
Lambin vastuullisuutta perustellaan metsäsertifikaatilla, ja Lambin nettisivuilla lukeekin: “Olemme ylpeitä monimuotoisesta luonnostamme – siksi tuotteemme ovat peräisin PEFC-sertifioiduista metsistä.” Pidemmälle lukiessa käy selväksi, että noin 90 prosenttia Lambi-tuotteisiin käytetystä puusta on sertifioitua: 10 prosenttia Lambi-tuotteisiin käytetyn materiaalin alkuperästä ei siis ole ollenkaan jäljitettävissä. Luku on suuri, kun otetaan huomioon, että Suomen metsistä luonnonmetsiä on vain muutamia prosentteja.
Entä sitten sertifioiduista metsistä hankittu puu – takaako se vastuullisesti tuotetun materiaalin kuten Lambin sivuilla väitetään?
Voiko metsäsertifikaatteihin luottaa?
Kuten Lambi ja Metsä Group, myös muut metsäyhtiöt perustelevat puunhankintansa kestävyyttä sertifikaateilla. Suomessa käytetään PEFC- ja FSC-sertifikaatteja.
PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification) on Suomen käytetyin sertifiontijärjestelmä. Suomen metsistä jopa 93 prosenttia on PEFC-sertifioituja. PEFC Suomen hallituksessa on lähinnä metsätalouden edustajia.
Valitettavasti PEFC-sertifikaatti on osoittautunut epäluotettavaksi: ympäristöviranomaisten mukaan sertifikaatti johtaa harhaan, tutkija kuvaa sertifikaattia viherpesuksi ja viestinnälliseksi huijaukseksi. Siitä syystä kaksi vuotta sitten vuonna 2022 jopa viralliset tahot, elinkeino- ja ympäristökeskukset ja Suomen ympäristökeskus, irtautuivat PEFC-standardista. Greenpeace ei myöskään pidä PEFC-sertifikaattia luotettavana. Lupaukset Lambin vastuullisuudesta vaikuttavat siis valitettavasti viherpesulta.
Toinen tunnettu sertifiointijärjestelmä on FSC (Forest Stewardship Council), jonka piirissä on huomattavasti vähemmän metsää, noin 11 prosenttia Suomen metsistä, mutta sen käyttö on laajenemassa.
FSC-sertifikaattia hallinnoi Suomessa FSC Suomi, viralliselta nimeltään Vastuullisen metsänhoidon yhdistys. Myös Greenpeace on Suomessa FSC:n jäsen.
Vaikka Greenpeace yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa onkin FSC:n jäsen, se ei tarkoita, ettei myös FSC-sertifioinnissa olisi ongelmia. Juuri niihin ympäristöjärjestöt tarttuvat, muun muassa tekemällä ilmoituksia sertifikaattirikkomuksista: metsäyhtiöt, esimerkiksi UPM ja Tornator, ovat toistuvasti jääneet kiinni hakkuista metsissä, jotka pitäisi FSC-sertifikaatin mukaan jättää hakkaamatta. Tornatorin suurin omistaja on Stora Enso.
Monessa tapauksessa sertifikaatti on tulkinnanvarainen. Lisäksi kriteerit eivät ole ehdottomat, eli satunnaiset tai ei-systemaattiset poikkeamat sallitaan. Kiistatapaukset esimerkiksi metsäaktivistien tai ympäristöjärjestöjen ja metsänomistajan välillä ratkaisee sertifikaatin auditoija. Auditoijan palvelun metsänomistaja ostaa vuosittain, vaikkei kiistoja olisikaan.
Mitä ottaa huomioon ostopäätöstä tehdessä?
Sertifikaatilla ei voi tehdä tyhjäksi kulutustaan. Mitä vähemmän käytät vaikkapa talouspaperia tai ostat nettikaupasta pahviin pakattuja tuotteita, sitä vähemmän metsää kaatuu.
Sertifioidun tuotteen ostaminen on kuitenkin parempi kuin olla välittämättä tuotteen alkuperästä lainkaan. Silloin on suurempi todennäköisyys, että puuraaka-aine on peräisin kestävästi hoidetusta talousmetsästä eikä luonnonmetsästä. Metsäteollisuustuotteissa FSC:n leima alkaa kaupan hyllyillä olla tuttu näky – mutta tarkkana! FSC-merkkejä on kolme erilaista, ja niissä on ratkaisevia eroja.
Hyvä valinta on merkki, jossa lukee “FSC Recycled”. Tuote on silloin tehty kokonaan kierrätetystä materiaalista – tosin raaka-aine, joka on kierrätykseen päätynyt on voinut alun perin tulla mistä tahansa.
Kelvollinen valinta on myös merkki, jossa lukee “FSC 100%”. Tuotteen raaka-aine on silloin kokonaan sertifioidusta puuraaka-aineesta. Silloin voi olla suhteellisen turvallisin mielin, ettei tuotteeseen ole päätynyt puuta arvokkaista metsistä, joskin aina voi olla poikkeamia. Nämä tuotteet ovat vain valitettavasti suhteellisen harvinaisia, koska FSC-sertifioituja metsiä on vähän. Merkkiä näkeekin lähinnä hieman pitkäikäisemmissä tuotteissa, kuten huonekaluissa ja leluissa.
Yleisin merkki on “FSC MIX”. Näissä tuotteissa on vähintään 70% sertifioitua raaka-ainetta. Lopun pitää olla kontrolloitua puuta (FSC Controlled Wood) tai kierrätysmateriaalia. Myös kontrolloidulla puulla on vähimmäisvaatimuksensa, mutta kontrolloidun puun riskit luonnonmetsille ovat luonnollisesti suuremmat kuin varsinaisesti sertifioidulla puulla. Koska tällaista raaka-ainetta on helpommin saatavilla, juuri tämä merkki näkyy paperituotteissa ja pakkauksissa. Metsäyhtiöille tämä on laveampi tie saada arvostettu merkki tuotteeseen – kuluttajalle jää harkittavaksi kuinka paljon merkkiin luottaa.
Sertifikaatit eivät ole lääke ylikulutukseen. Sertifikaatti ei myöskään ole vaihtoehto metsiensuojelun lisäämiselle. Luontokadon pysäyttäminen vaatii laajamittaista metsien lisäsuojelua, ja Suomi on sekä YK:n monimuotoisuussopimuksessa että EU:n biodiversiteettistrategiassa sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä ja suojelemaan 30% ekosysteemeistä.
Sertifikaatteja on monenlaisia, joillakin niistä on vaikutusta, mutta valitettavasti vastuu tahtoo edelleen jäädä sille, joka kaupan hyllystä tuotteen valitsee. Luonnollisesti vastuun pitää olla metsäyhtiöllä, jonka tuote – tai pakkaus – hyllylle päätyy.
Allekirjoita vetoomus ja vaadi muutosta metsäyhtiöiden toimintaan: sellujättien on aika ottaa vastuuta luonnostamme!
