Metsäjätti UPM:n Saimaan Rokansaareen suunnittelemat hakkuut puhuttavat nyt paljon. Jo yli 10 000 allekirjoittajaa vaatii hakkuista luopumista ja saaren pysyvää suojelua. UPM:n hakkuuilmoituksesta käy ilmi, että saarella aiotaan tehdä erilaisia hakkuita jopa metsissä, joissa on yli 130-vuotiasta mäntyä. Vanhin saarelta kartoituskäynnillä löydetty puu oli 160-vuotias.
Harjumaisemistaan, suppalammistaan ja luonnonrannoistaan tunnettu Rokansaari on rakastettu retkeilykohde, jonne ei olisi mikään pakko tehdä edes kevyiksi kutsuttuja hakkuita – saati sitten “avohakkuun kaltaisia toimenpiteitä”, joita UPM on kertonut saarella tekevänsä. Katsotaanpa vähän tarkemmin UPM:n väitteitä Rokansaaren hakkuista, sekä yhtiön historiaa vastaavien saari- ja rantahakkuiden tekijänä.
1. “Ei avohakkuita” – UPM:n teot eivät vastaa puheita
UPM kertoo sivuillaan, että “suunnitelluissa hakkuissa ei ole tarkoitus tehdä avohakkuita”. Kuulostaa kivalta, mutta kun samaa tekstiä lukee hieman lisää, kerrotaan, että saarella tehdään harvennusten ja poimintahakkuiden lisäksi “siemenpuuhakkuita” ja “ylispuiden poistoa, eli taimikkoa korkeampien puiden poistoa”, jotka ovat “avohakkuita muistuttavia toimenpiteitä”.
Rokansaaren metsät ovat suojelutilastoituja, mutta niissä saa tehdä “varovaisia hakkuita”. Saarella on tehty viime vuonna hakkuita, jotka oli ilmoitettu hakkuutavaltaan ylispuiden poistoiksi, eli samalla hakkuutavalla, jota nyt ehdotetaan osaan tulevista hakkuista. Kuvasimme näiden hakkuiden jälkiä saarella toukokuussa. Näyttävätkö alla olevat hakkuut varovaisilta?
Jokainen voi kuvista päätellä, että nämä toimenpiteet ovat kestämätön tapa käsitellä tällaista ainutlaatuista luontokohdetta. Kuinka hyvin tällainen hakkuutapa sopii saarelle, joka on Natura-alueella, suosittu retkeilyalue ja Unescon Global Geopark-kohde, joita tulisi kehittää kestävästi luontomatkailuarvot edellä?
2. UPM: “rannassa ei hakata” – hakkuualue on aivan rannan vieressä
UPM kertoo, että hakkuusuunnitelmissa saaren luonnonrantojen läheisyyteen kaavaillut hakkuut tehdään “FSC-sertifiointivaatimusten mukaisesti” ja “kuvion 4 poimintahakkuussa rantaan jää vähintään 10 metrin levyinen vyöhyke”. Tämän kertominen osoittaa jo luovaa ajattelua sen suhteen, millainen maisema sopii arvokkaaseen retkeily-ympäristöön ja herättää myös kysymyksiä rantametsien luonnon monimuotoisuudesta.
UPM:n hakkuurajaus on kuitenkin merkitty saaren maastoon. Niistä käy ilmi, että hakkuualue tulee todella lähelle kauniita luonnonrantoja, vaikka kymmenen metrin “suojavyöhykkeen” ehto täyttyisikin. Mitä iloa on suojavyöhykkeestä, kun hakkuut selkeästi pilaavat luonnonrantojen viereisen maiseman ja maaston? Kuka haluaa katsella hiekkarannalta hakkuuaukkoa, jonka edessä törröttää enää rivi mäntyjä?
3. Arvokasta luontokohdetta käsitellään talous edellä
UPM:n mukaan hakkuissa “ei ole kyse puunsaannin maksimoinnista”. Tämä on kiva kuulla. Jos kyse ei ole puunsaannin maksimoinnista ja hakkuiden välttämättömyydestä, miksi hakkuita täytyy ylipäätään tehdä näin arvokkaan luontokohteen ainutlaatuisissa retkeilymaisemissa?
UPM sanoo blogissaan, että hakkuumenetelmät ovat “huomattavasti kevennettyjä”. Yhtiö myös kertoo että hakkuusuunnitelmissa “metsän eri arvot saadaan otettua huomioon”, mutta yhtiö on myös kertonut, että hakkuiden tavoitteena on “puuston uudistuminen”. Vanhaa puuta siis poistetaan, jotta uutta kasvaisi tilalle.
Yhtiö ei näe arvoa sillä, että edes osa saaren metsistä on ehtinyt kunnioitettavaan 130-vuoden ikään aiemmista hakkuista huolimatta. Hakkuusuunnitelmat koskevat noin 30 hehtaarin aluetta, joten kyse ei ole niin merkittävästä määrästä puuta, että hakkuut olisivat yhtiön selluntuotannon tai muun voitonteon kannalta välttämättömiä. Kyseessä on kuitenkin satojen miljoonien voittoja takova pörssiyhtiö.
4. UPM on ennenkin pyrkinyt hakkaamaan arvokkaita saarimetsiä
Vuonna 2016 UPM aloitti hakkuut Oulujärven Ärjänsaaressa. Kuten Rokansaari, Ärjänsaari on paikallisten retkeilijöiden ja luontomatkailun suosima, maisemallisesti merkittävä mäntymetsäinen ja luonnonhiekkarantainen saari – siis upea luontokohde.
Ärjänsaaren hakkuista nousi valtava kohu, ja monet paikalliset pitivät niitä täysin sopimattomina arvokkaaseen järvimaisemaan. Paikallisten ja luontojärjestöjen vastustus sai UPM:n lopulta keskeyttämään hakkuut.
Rokansaaren tapaus osoittaa, ettei UPM ole juuri oppinut Ärjänsaaresta. Tuottavuudeltaan heikot saarihakkuut halutaan väkisin tuoda saareen, jossa on merkittävää luontomatkailu- ja virkistyskäyttöä, ja jonka maaperä ja maisema ovat paikallisesti poikkeuksellisen arvokkaat. Yhtiö voisi hyvin luopua näistä ja muista saarihakkuista kokonaan, jos se aidosti haluaa olla se monimuotoisuuden ja kestävän huomisen puolustaja, jota se mainospuheissaan esittää.
5. Rokansaari on yksi esimerkki siitä, kuinka metsien suojelutilastot johtavat harhaan
Rokansaari kuuluu Natura-suojeluohjelmaan muutamaa entistä maatalouskäytössä ollutta aluetta lukuunottamatta. UPM:n metsien hakkuusuunnitelmat sijaitsevat kaikki Natura-alueella, ja hakattavat metsät on merkitty suojelutilastoissa luokkaan 1B, “suojellut metsät”, jossa “varovaiset hakkuut” ovat sallittuja.
Rokansaaren hakkuut nostavat esiin laajemman ongelman: Suomessa tilastoidaan suojelluksi 172 200ha metsää, jossa hakkuut on kuitenkin sallittu. Olemme viime aikoina nostaneet esiin vain muutamia esimerkkejä, joissa metsäyhtiöt tekevät rajuja hakkuita suojelluiksi tilastoiduissa hienoissa metsissä – esimerkiksi nämä Tornatorin hakkuut Puumalan Katosselän-Tolvanselän Natura-alueen saarissa ja rannoilla vuosina 2021–2022:
Metsäyhtiöt nostavat mielellään usein esiin, että Suomessa olisi jo suojeltu paljon metsää. Rokansaaren esimerkki osoittaa, että suojelutilastot johtavat harhaan. Suojelutilastoitujen metsien joukkoon kuuluu paljon metsiä joissa hakkuille ei ole mitään koko- ja määrärajoituksia, joten niissä saa käytännössä tehdä mitä huvittaa. “Varovaiset hakkuut” tarkoittaakin usein tosiasiassa sitä, että jäljelle jää valtava hakkuuaukko ja pilattu maaperä.
Rokansaari voidaan vielä pelastaa tältä näennäissuojelulta. Saaren hakkuista on luovuttava välittömästi. Saimaan helmi on suojeltava pysyvästi.
