Jatkamme suosittua blogisarjaamme suojelutilastoinnin ja hieman myös ns. corporate responsibilityn ihmeellisestä maailmasta. Suomessa tilastoidaan suojelluksi metsää, joka ei ole suojeltu hakkuilta. Normaalisti hakattavia metsiä löytyy paitsi ”varovaiset hakkuut” -sallittu luokasta, myös jopa täysin suojeltujen metsien joukosta. Taustalla on tukkimiehenkirjanpidostaan ja sinnepäin-muistioistaan tuttu ideologinen keskusministeriö MMM.
Tämän blogin kuvat ovat metsäjätti UPM:n mailta Puumalasta, Saimaan rannoilta ja esittävät vuonna 2022 tehtyjä hakkuita suojelutilastoiduissa metsissä. Kuvissa on sekä suojelualueita, joilla tilastojen laatuselosteen mukaan vain ”varovaiset hakkuut” ovat mahdollisia, että suojelualueita, joita ei muka hakata lainkaan.
Ensimmäiset kuvat alla ovat Mutalahden alueelta. Vertailun vuoksi yhteen niihin on saatu ilman suurempaa vaivaa mahtumaan kolmenlaisesti tilastoitavaa metsää: kokonaan suojeltua, varovasti hakattavaa ja tavallisesti hakattavaa ei-suojeltua talousmetsää. Maastossa eroa ei huomaa, eikä hakkuukartalla. Maastokartalla ja Natura-alueiden kartoilla ”suojelu”rajat kyllä näkyvät. (jatkuu kuvien alla)
Katosselän Natura-alueella suojellaan lähinnä norppaa. Metsää sillä ei suojella kuin noin 70 ha:n alueella (eikä sielläkään hakkuilta), mutta suojelualueen kaikki yli 2000 metsähehtaaria merkitään silti kartalle suojeltuina ja tilastoidaan luokkaan ”varovaiset hakkuut mahdollisia”. Näin tehdään, vaikka hakkuille ei ole mitään koko- ja määrärajoituksia, eikä niissä esimerkiksi kokonsa puolesta yhtään mitään varovaista muutenkaan ole.
Kuvaan mahtuu myös UPM:n omistamaa, erillisenä yksityisenä suojelualueena (YSA) tilastoitavaa rantarakentamiselta, vaan ei hakkuilta suojeltua metsää, joka nyt kuitenkin tilastoidaan täysin hakkuilta suojeltuna metsänä. Miksi näin on, voidaan vain arvailla. Joku voisi ajatella, että MMM ja LUKE haluavat kaunistella suojelutilastoja. Näin voisi arvella esimerkiksi siksi, että suojelutilastointi on päätetty erillisessä työryhmässä, joka vuonna 2015 YSA- ja Natura-alueet aivan tarkoituksellisesti ja pohdinnan tuloksena päätti tällaisiin totuudenvastaisiin suojelukategorioihin sijoittaa (työryhmän mietintö tästä linkistä). Vaikka tästä älyllisestä epärehellisyydestä silloin huomautettiin esim. ympäristöjärjestöjen lausunnoissa.
Mutta koska tällaisen spekulointi saattaa taas olla sitä kuuluisaa kärjistämistä ja vastakkainasettelua missä ylikansallinen pörssiyhtiö ei saa isänmaallista, ylisukupolvista ja kestävää, muovia ja fossiilisia pehmopaperilla korvaavaa avohakkuuta tehdä edes rannoilla ja suojelualueella, totean vain, että lukija saa nyt miettiä itse. Onhan Suomi maailman parhaan metsätalouden ja suurimman ja rehellisimmän suojelun maa. (jatkuu kuvien alla)
Ylläolevat kuvat ovat siis samoin suojelualueelta, tässä kohtaa edellisistä hieman itään, Närtelahden – Närteniemen ja Kiviniemen alueelta. Tämäkin suojelualue tilastoidaan osin kansainvälisen IUCN-luokituksen mukaan luokkaan ”maisemansuojelualue” ja jälleen jostain syystä kategoriaan jossa kaikki hakkuu mukamas on kielletty.
Maisemansuojelua UPM on sitten toteuttanut voimakkaiden harvennushakkuiden lisäksi avohakkaamalla Närtelahden rannasta pois kaksi vanhaa (119 ja 91- v.) metsikköä. Toisen avohakkuun halki kulkee viivasuora maisemasuojelualueen raja, eli osa avohakkuusta tilastoidaan sentään ”varovaiset hakkuut mahdollisia” luokkaan ja toinen puoli ”ei hakkuita” -luokkaan.
Todettakoon että UPM:n hakkuu tässä on suojelualueiden rauhoitussäädösten mukainen. Eihän UPM ole suojelualueluokitusta keksinyt, vaikka sitten toki harhaanjohtavan suuria suojeluprosentteja viestinnässään mielellään käyttääkin.
Hieman epäselväksi tosin taas jää miksi yhtiön omissa julkisissa FSC-kartoissa on kuitenkin merkintä ”täydellinen toimenpidekielto”. Ja toki voidaan sitäkin kysyä miksi miljardivoittoja takovan yhtiön nyt piti mennä hakemaan juuri suojelualueen rannoilta ne vähätkin vanhemmat metsiköt, mutta yhtiöhän on luvannut toimintansa olevan biodiversiteetille nettopositiivista. Eli ehkäpä tämä maisemalle, ilmastolle ja luonnolle negatiivinen hakkuu sitten kompensoidaan jossain muualla yhtiön metsissä jollain toisella monimuotoisuutta aivan huikeasti lisäävällä tavalla.
Teksti ja kuvat
Matti Liimatainen
Metsävastaava, Greenpeace