Tavallisetkin lajit, kuten hömötiainen, varpuspöllö ja orava, uhanalaistuvat metsien hakkuiden seurauksena. Suomessa metsistä hakatusta puusta 85 prosenttia käyttää metsäteollisuus eli sellu- ja sahateollisuus. Metsäyhtiöiden on kannettava vastuu aiheuttamastaan luontokadosta ja rajattava toimintansa luonnon rajoihin.
Suomen metsäluonto yksipuolistuu ja metsät ovatkin Punaisen kirjan (2019) mukaan tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö. Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmasosa (31,2 prosenttia) eli 833 lajia elää ensisijaisesti metsissä. Lisäksi silmälläpidettävien lajien lukumäärä on metsissä korkea. Metsälajien uhanalaistumiskehitystä ei saada kääntymään, jos uhkatekijät pysyvät ennallaan.
Mikä aiheuttaa luontokatoa metsissämme?
Metsien hakkuut aiheuttavat metsissä sellaisia muutoksia, jotka ovat monille lajeille haitallisia. Nämä muutokset ovat ensisijainen syy 733 lajin uhanalaisuudelle ja yksi syistä 1420 lajin uhanalaisuudelle.
Suomen lajien uhanalaisuutta arvioitaessa metsien käyttöön liittyvät uhat lajeille jaotellaan viiteen osatekijään: erittelemättömiin metsien uudistamis- ja hoitotoimiin, metsien puulajisuhteiden muutoksiin, vanhojen metsien ja kookkaiden puiden vähenemiseen, lahopuun vähenemiseen ja kuloalueiden sekä muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden vähenemiseen. Tehometsätalous on pääsyyllinen näiden uhkatekijöiden yleistymiseen, sillä metsäluonnolle ei ole talousmetsissä riittävästi tilaa.
Hömötiainen oli vielä muutama vuosikymmen sitten Suomen neljänneksi yleisin pesimälintu. Viimeisimmässä arviossa vuonna 2019 hömötiainen arvioitiin yksilöiden määrän merkittävän vähenemisen seurauksena erittäin uhanalaiseksi. Tutkijoiden mukaan hömötiaisen vähenemisen syy on metsänhakkuista johtuva vanhojen metsien ja lahopuun väheneminen. Talousmetsissä lahopuuta on alle viisi prosenttia luontaisesta määrästä.
Varpuspöllö taantui 2010-luvun aikana elinvoimaisesta vaarantuneeksi. Varpuspöllö on uhanalaistunut metsien uudistamis- ja hoitotoimien takia, jotka uhkaavat sitä myös tulevaisuudessa. Monet pöllölajit suosivat vanhoja kuusimetsiä ja talousmetsissä pöllöjen on vaikeaa löytää sopivaa reviiriä, jossa olisi riittävästi eri ikäisiä puita ja eri puulajeja.
Orava luokitellaan vielä elinvoimaiseksi lajiksi, mutta Luonnonvarakeskuksen mukaan myös oravien määrä on vähentynyt tasaisesti noin kolme prosenttia vuodessa. Kanta on ollut laskussa koko seurantajakson ajan eli vuodesta 1989 lähtien. Oravan luokitus saattaa jo seuraavassa uhanalaisuusarviossa muuttua elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi, jos oravien todetaan vähentyneen 10–20 prosenttia viimeisen vuosikymmenen aikana, mihin tämänhetkinen tutkimus viittaa. Oravat tarvitsevat ikärakenteeltaan vaihtelevia metsiä, joissa on vanhoja havupuita käpyjä tuottamassa. Talousmetsissä puusto on tasaikäistä ja vain muutamasta puulajista koostuvaa.
Metsäyhtiöt ovat vastuussa luontokadosta metsissämme
Suomen hakkuukertymästä (vuonna 2022 noin 75 miljoonaa kuutiometriä) kuitupuuksi lähinnä selluteollisuuden käyttöön meni 45 prosenttia (34,2 miljoonaa kuutiometriä). Tukkipuuna sahateollisuuden käyttöön meni lähes 40 prosenttia (29,6 miljoonaa kuutiometriä). Sellutehtaat ja sahat käyttävät siis 85 prosenttia Suomessa hakatusta runkopuusta. Alalla suurimmat toimijat ovat kolme Suomessa toimivaa selluyhtiötä eli Metsä Group, Stora Enso ja UPM. Nämä yhtiöt ovat vastuussa yhä kiihtyvästä luontokadosta metsissämme, eikä kauniista juhlapuheista huolimatta toiminta ole muuttunut kestäväksi.
Metsäluonnon monimuotoisuuden elpymiselle välttämättömät vanhat ja luonnontilaiset metsät ovat Suomessa edelleen uhattuna. Tälläkin hetkellä hakataan monisatavuotiaita luonnonmetsiä Sallassa. Hakkuulla on asialla sahayhtiö Pölkky Oy, jonka tiedetään toimittavan haketta Metsä Groupille. Metsä Group itse on julkisesti linjannut, ettei se hanki puuta suojelullisesti arvokkaista vanhoista metsistä. Metsä Group kiistää ostavansa juuri Sallan ikimetsän puista tehtyä haketta Pölkky Oy:ltä, mutta jää epäselväksi miten se on käytännössä mahdollista: yhtiö kuitenkin ostaa haketta Pölkky Oy:ltä yleisesti.
Samalle alueelle Sallassa, yhtä arvokkaisiin ikimetsiin on suunnitellut hakkuita myös Metsä Group itse sekä Stora Enso. Nämä hakkuut ovat nyt ympäristöjärjestöjen vaikuttamistyön myötä toistaiseksi jäissä. Kysymys kuuluu miten tällaiselle alueelle on edes lähdetty suunnittelemaan hakkuita. Onko ainoastaan ympäristöjärjestöjen vastuulla varmistaa, ettei metsäyhtiöiden hakkuita kohdistu ikimetsiin?
Luonnonmetsät on suojeltava pikimmiten
Hyvä lähtökohta metsien suojelun edistämiselle ovat Euroopan unionin biodiversiteettistrategian velvoitteet nostaa tiukasti suojeltujen kohteiden osuus 10 prosenttiin ja suojelualueiden osuus 30 prosenttiin. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää, että nämä tavoitteet saavutetaan elinympäristöittäin ja alueittain eli metsistä tasaisesti Suomen eri osissa pitäisi tiukasti suojella 10 prosenttia. Tiukasti suojeltuja metsiä on nykyään vain kuusi prosenttia ja esimerkiksi Etelä-Suomessa metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia.
Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategian mukaan 10 prosentin tiukkaan suojeluun täytyy sisällyttää kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät. Varovaisuusperiaatteen nojalla hakkuista näiden tyyppisissä metsissä tulee pidättäytyä jo ennen kuin viralliset suojelupäätökset saadaan maaliin. Esimerkiksi luonnonmetsätyöryhmä on kartoittanut biodiversiteettistrategian mukaisia luonnonmetsiä valtion mailla. Luonnonmetsätyöryhmän kartoittamat kohteet ja vastaavat kohteet yksityisillä mailla tulisikin jättää välittömästi metsätalouden ulkopuolelle.
Vaadi metsäyhtiöitä lopettamaan hakkuut luonnonmetsissä allekirjoittamalla vetoomus.