YK:n käynnissä olevassa, maanantaina 19.12. päättyvässä luontokokouksessa Montrealissa päätetään uusista kansainvälisistä tavoitteista ja mittareista luontokadon pysäyttämiseksi. Kokous perustuu vuonna 1992 solmittuun YK:n biodiversiteettisopimukseen (Convention on Biological Diversity, CBD), jonka on allekirjoittanut 196 osapuolta, Suomi mukaan lukien. Tässä kokouksessa Suomi neuvottelee osana Euroopan unionia.
Tasavallan presidentti on vakuuttanut, että Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen. Mutta mitä Suomi todella tekee kotona ja maailmalla, kuten EU:ssa, jonka osana Suomi kokouksessa on mukana?
No kotona ei mene hyvin, kuten kansalaiset ovat saaneet viime viikkoina todistaa. Poliittiset keskustelut luontokadon torjumiseen pyrkivien EU:n ennallistamisasetuksen ja Suomen oman luonnonsuojelulain ympärillä ovat osoittaneet valtavan kuilun isojen puolueiden sanojen ja tekojen välillä. Luontoa muka arvostetaan, mutta samalla sen suojelu ei saisi muuttaa mitään eikä maksaa mitään.
Euroopan unionissa Suomi on jatkuvasti heittänyt kapuloita rattaisiin, kun Euroopan komissio on pyrkinyt edistämään tutkijoiden ja kansalaisten vaatimia toimia luontokadon pysäyttämiseksi.
Esimerkiksi juuri CBD-kokouksen alla tiistaina 6.12. EU sai sovittua metsäkatolaista, joka pysäyttää metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden myynnin EU:ssa. Pääasiassa lailla haluttiin vaikuttaa metsäkadon pysäyttämiseen esimerkiksi Amazonin alueella, mutta Suomi teki tässäkin yhteydessä parhaansa, jotta EU ei voisi asettaa yhtenäisiä kriteerejä metsien kestävälle käytölle. Metsien tilan heikkenemisen määritelmä kun vaikuttaisi metsien hyödyntämiseen myös EU:n omissa metsissä, mukaan lukien Suomessa. Lopullinen metsäkatolaki heikkenikin tältä osin komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Vaikutukset Suomen metsiin jää vielä nähtäväksi.
Kaikista luontokokouksen tavoitteista keskeisintä on päästä sopimukseen toimista, joden avulla on mahdollista suojella 30 prosenttia maailman maista ja meristä. Tämä on myös EU:n tavoite.
EU:n biodiversiteettistrategian mukaan 30 prosenttia maa- ja merialueista on suojeltava myös Euroopassa. Tänä vuonna ympäristöministeriön asettama työryhmä on pohtinut, mitä tämä tarkoittaisi Suomessa. Suomalaisista huippututkijoista koostuva luontopaneeli julkaisi omat suosituksensa työryhmälle jo vuosi sitten, joulukuussa 2021, mitä tulee suojelutavoitteiden toteutukseen metsäluonnon osalta. Valmista työryhmällä ei kuitenkaan ole tullut, vaan työ viivästyy peräti vuodella ja lykkääntyy tulevalle hallitukselle.
Tulevan hallituksen ratkaistavaksi jääkin isoja päätöksiä, jotta metsätaloutta Suomessa saadaan luotsattua paitsi luontokadon myös ilmastokriisin asettamiin reunaehtoihin. Luontokato ei ole pysähtynyt ja nyt hiilinielutkin ovat romahtaneet (tarkistetut luvut julkaistaan keskiviikkona 14.12.), eikä hallitus ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin tilanteen korjaamiseksi. Greenpeace ja Suomen luonnonsuojeluliitto tekivätkin valtioneuvoston toimettomuudesta hallintovalituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen 28.11. Samaa toimettomuutta kuvaa se, ettei Suomella ole vieläkään minkäänlaista suunnitelmaa toteuttaa 30 prosentin suojelua täällä kotona. Edes valtion omia luonnonmetsien rippeitä ei ole saatu suojelun piiriin.
Euroopan unioni on siis pyrkinyt näyttämään suuntaa maailmalle siitä, miten luontotavoitteista tehdään totta. Valitettavasti Suomi ei ole tässä apuna. Suomi yhdessä Ruotsin kanssa on perinteisesti lyönyt jarrut päälle Euroopan neuvostossa, jos on pienikin vaara, että eurooppalaiset päätökset koskevat metsiä. Tästä on nähty tällä hallituskaudella monta surkeaa näytöstä, kun keskusta on pääministeripuolueen tuella ajanut luontotoimien vesitystä. Näin ei voi jatkua.
“Tarvitsemme toimia kansainvälisesti, mutta olennaista on tietenkin sekin, että suomalaista luontoa suojellaan nimenomaan Suomessa”, sanoi ympäristöministeri Maria Ohisalo YK:n luontokokousta alkaessa. Juuri niin. Kotipiha kuntoon nyt, siten voimme parhaiten tukea maailmanlaajuisia ponnisteluja luonnon monimuotoisuuden pelastamiseksi. Ja sitähän me suomalaiset haluamme.
