Olemme aiemminkin viime vuosina raportoineet ikimetsien hakkuista Pohjois-Sallassa, esimerkiksi vuonna 2000. Vuonna 2023 saimme Metsä Groupin, Stora Enson ja suuren sahateollisuusyritys Pölkky Oy:n taas kiinni hakkuusuunnitelmista. Osan näistä hakkuista Pölkky Oy toteutti. Suurempien yritysten vastuullisuus piti sen verran, että niiden hakkuut menivät jäihin ja ovat jäissä edelleen. Pölkky ehti hävittää täysin luonnontilaista ikimetsää. Samoista hakkuista satojen vuosien ikäistä puuta meni myös polttoon, Neve Oy:lle Rovaniemelle.
Nyt Värriön yhteismetsä hakkaa alueella taas. Hakkuisiin on ilmoitettu lähes 200 hehtaaria vanhoja metsiä, ja niistä 50 hehtaaria on jo hakattu elokuun lopulla. Aiemmista suurista avohakkuista poiketen nyt tehdään harvennusta. Mutta ongelma ei poistu hakkuutapaa vaihtamalla. Ongelma on se, mihin hakkuu kohdistuu: ainutlaatuisiin luonnonaarteisiin, joiden suojeluun Suomi on sitoutunut moneen kertaan.
Hakkuissa harvinaisia, vanhoja luonnonmetsiä
Suurin osa nyt hakkuisiin ilmoitetuista kohteista on luonnontilaista metsää, jota ihminen ei ole aiemmin käsitellyt mitenkään. Todellista ikimetsää ikivanhoine aihkimäntyineen. On keloja, lakkapääpetäjiä, maapuuta, vanhaa lehtipuutakin. Osassa on aiempien, vähäisten ei-teollisten hakkuiden jälkiä: alueella on joskus haettu rakennuskeloja metsistä ja teiden varsilta poimittu yksittäisiä tuulenkaatoja. Silti nämäkin alueet aivan selkeästi täyttävät EU:n vanhojen metsien kriteerit. Liki kaikki hakattavat kohteet täyttävät jopa metsäalan oman PEFC-sertifikaatin vanhan metsän vaatimuksen. Se on vielä Suomen hallituksen kritisoituja, ns. satumetsäkriteerejäkin kovempi vaatimus. Silti näitä hakataan.
Väitän, että Sallassa on hakkuissa metsiä, joiden kaltaisia moni ei ole elämässään nähnyt. Moni ei usko tällaisia metsiä löytyvän enää mistään suojelualueiden ulkopuolelta. Eikä näin hyvälaatuisia ikimetsiä tapaa usein suojelualueillakaan.
Monin paikoin luonnon kiertokulku on täysin häiriötön. Lahopuujatkumo on selkeä: metsässä on kaikenikäistä ja -kokoista puuta kaikissa kehitys- ja lahovaiheissa. Kankaat vaihettuvat luonnontilaisiin avosoihin, korpiin, purouomiin, puustoisiin soihin, rinnesoihin… Maastossa on lähteitä ja puroja. Kaikki tämä hakkuisiin merkittynä. Hakkuualueilla aiotaan hakata kohteita, jotka metsälaki määrää säästettäviksi.
Kontrasti viereisiin talousmetsiin on valtava. Sallassa, kuten muissakin pohjoisen yhteismetsissä, on ollut tapana tehdä lähinnä suuria avo- ja siemenpuuhakkuita. Aukot kynnetään ja muokataan voimakkaasti ja taimikot istutetaan entisen luonnonmetsän tilalle (kts. kuvat blogin alussa ja karttapaikan kuvia alueelta.
Puun hankkiminen ikimetsistä ristiriidassa energia- ja metsäteollisuuden vastuullisuuspuheiden kanssa
Lampi-Kaakkurivaarasta hakattua puuta on elokuun lopulla ja syyskuun alussa ajettu Neve Oy:n käyttämään energiaterminaaliin Rovaniemelle. Energiateollisuuden vastuullisuuspuheisiin puunhankinta tällaisista kohteista ei tietenkään sovi. Eikä sovi puunpolton materiaalien ekologisuutta säätelevään RED-direktiiviinkään. Jäämme odottamaan alan kommenttia.
Olisi aika myös vakavasti pohtia, voivatko järjestäytyneet metsäteollisuusyritykset ylipäänsä käydä kauppaa tällaisten täysin vastuuttomien puunmyyjien kanssa. Vai onko niin, että tällaisen riskitoimittajan puu kelpaa tapauskohtaisesti, vaikka sama toimija hakkaa vieressä ikimetsää, jonka hakkuu ei mitenkään sovi vastuullisen yrityksen sitoumuksiin?
Stora Ensolla ja Metsä Groupilla on edelleen Värriön yhteismetsän vanhoissa metsissä voimassaolevia puukauppoja, joita ei ole purettu. Metsä Groupilla on vastaavia kauppoja voimassa myös viereisessä Sallan yhteismetsässä. Ne ovat toistaiseksi jäissä ja kuulemma yrityksillä selvitysten alla. Edelleen, vaikka metsien suojeluarvoista ei voi olla mitään epäselvyyttä. Molempien yhtöiden hakkuukohteet ovat täynnä uhanalaisia ja punaisen listan lajeja, ja kaikki mahdolliset vanhan metsän kriteerit täyttyvät selkeästi.
Matti Liimatainen, metsävastaava
https://x.com/MLiimatainen