Itä-Lapissa Sallassa, Jousitunturin ja Tuntsan erämaa-alueen välisellä alueella hakataan parhaillaan luonnontilaisia vanhoja metsiä. Kysymys on monisatavuotiaista ikimetsistä, jotka ovat saaneet kehittyä rauhassa ilman hakkuita näihin päiviin asti. Tällaiset metsät ovat erittäin harvinaisia ja sellaisina niitä tietysti tulisi käsitellä. Niiden suojeluun Suomen piti olla sitoutunut viimeistään EU:n biodiversiteettiohjelman myötä.
Kuvittele metsä jossa puusto on kaiken ikäistä ja kokoista, enimmäkseen vanhaa, ja jossa parhaimmillaan on kymmenittäin ja taas kymmenittäin niin suuria kilpikaarnaisia ja palokoroisia mäntyjä, että kädet eivät riitä ympäri. Osa niistä on keloutuneita, harmaita ikipuita, jotka kuolemansa jälkeen voivat seistä pystyssä sata vuotta, ja maahan kaaduttuaan vielä vuosisadan tai kaksi ennen katoamistaan. Monissa on lintujen pesäkoloja. On lakkapäisiä petäjiä, kaksihaaraisia mäntyjä, monin eri tavoin käkkyräisiä, vinoja, komeakruunuisia.. Muurahaispesät ovat parhaimmillaan yli metrin korkuisia. Että välissä on louhikoita, kalliokkoja, suojuotteja, avosoita, puroja, noroja, lähteikköjä. Välillä ollaan ensinäkemällä vaatimattoman oloisessa kuusikossa, mutta kun hetken katselee ympärilleen, huomaa lähteikköjä, maahan jo lähes kokonaan kadonneita ikivanhoja maapuita, suuria raitoja jäkälineen, piilopuroja.. ja sitten taas jylhää männikköä. Tätä kaikkea näillä nyt Torolehdontyvillä, Lapioseljänrovilla ja Venehaaranselässä hakattavaksi merkityillä alueilla on.
Puustossa on kerroksellisuutta ja erirakenteisuutta, ja kuten luonnontilaisissa metsissä tapana on, välillä vaikutelma on yllättävän vaatimaton, jopa nuorehko, esim. aiempien metsäpalojen takia. Siitä kertovat siellä täällä piileksivät palonjälkiset puut. Ja kuljettuasi vain parikymmentä metriä tai sata metriä eteenpäin, ikivanhoja mäntyjättiläisiä ja kelopuita on taas kaikissa kokoluokissa. Välillä muutamia. Sitten useampia. Sitten kymmenittäin. Paikoin on reilusti yli 60 cm halkaisijaltaan olevia kuusiakin. Tällaisten metsien suojeluarvosta ei ole mitään epäselvää. Muutamissa tunneissa hakkuualueilta on löydetty kymmenittäin vanhojen metsien uhanalaisten lajien esiintymiä, tietenkin, kun kaikki rakennepiirteet ovat paikalla, ja vielä poikkeuksellisen hienoina ja häiriöttöminä kerroksina.
Lapioseljänrovilla on elokuun lopun ja lokakuun alun välillä hakannut Sahateollisuus ry:n suuri jäsenyritys Pölkky Oy. Vaikka suurten metsäyhtiöiden omat hakkuut alueella ovat nyt tätä kirjoitettaessa toistaiseksi jäissä ja selvityksen alla, ne kuitenkin ostavat Pölkyltä haketta sellutehtailleen. [Päivitys: MetsäGroupilta kesti viikkoja kertoa, ostaako se meneillään olevilta hakkuilta myös suoraan sellupuuta. Vastaus saatiin viimein 6.10.: ”ei ole tulossa puita kuidun tai hakkeen muodossakaan”.] Sitä, miten hake tosiasiassa voitaisiin Pölkyn kanssa käytävässä kaupassa erotella, ei ole kerrottu.
Lahoa ja järeää puuta on myyty myös energiaksi. Tämäkään ei ole esimerkiksi Energiateollisuuden linjausten mukaista.
Alueella on myös hakkuita jotka ovat selkeästi ristiriidassa metsäsertifiointijärjestelmien vaatimusten kanssa. Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt jo ainakin yhden valituksen näitä hakkuita koskien, ja aineistoa lisävalitusten tekoon on kerätty.
Näkemisen arvoisia ovat alueella tehtävät vanhojen metsien hakkuut muutenkin. Ne ovat pääsääntöisesti kymmenien ja kymmenien hehtaarien avohakkuita, vrt. keskimääräiseksi väitetty noin 1,5 hehtaarin aukko. Hakkuun jälkeen maa muokataan tavalla, jota harva koskaan näkee, ja mistä moni luulee jo vuosikymmeniä sitten luovutun. Käykää katsomassa.
Suosittelen siis: menkää katsomaan. Se kannattaa, jos haluatte nähdä oikein kunnollista ikimetsää. Ja kohta voi jo olla myöhäistä. Karttalinkit ovat edellä tekstissä. Karttakuvat hakkuusuunnitelmista alla.
Aiempia aineistoja aiheesta: Hakkuut Sallassa ja Kuusamossa 2020
