Kesän ja alkusyksyn aikana kampanjoimme Puumalan Rokansaaren metsien suojelemiseksi metsäjätti UPM:n suunnittelemilta hakkuilta. Saaren kauniita harjumetsiä puolustanut vetoomus keräsi yli 20 000 tukijaa.
Viime viikolla luovutimme vetoomuksen UPM:lle. Satojen miljoonien voittoa tekevän, ja valtion yritystuista nauttivan yhtiön on kannettava vastuunsa yhteisestä luonnostamme, ja suojeltava Rokansaaren rakastetut metsät hakkuilta.
Saaren hakkuusuunnitelmat ovat toistaiseksi jäissä, sillä Luonnonsuojeluliiton paikallispiiri teki asiasta valituksen hallinto-oikeuteen. Vetoomuksen luovuttaminen on kuitenkin tärkeä rajapyykki, sillä kun oikeus vielä miettii päätöstä asiassa, on elintärkeää muistuttaa UPM:ää ja muita metsäyhtiöitä siitä, että vaihtoehtoja luonnon monimuotoisuutta hävittäville hakkuille on – eivätkä luonnon puolustajat tule jättämään yhtiöitä rauhaan, jos tuhoisat toimintatavat jatkuvat.
Saarihakkuut, jotka jättävät vain jokusen metrin suojakaistaleita rantojen lähelle, tuhoavat saarten monimuotoisuuden ja pilaavat vesistöjämme lisäämällä rehevöittymistä ja ravinnekuormitusta. Ne ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Metsäteollisuuden koko toimintakulttuuria ja nykyistä, luontokatoa kiihdyttävää lyhytnäköisyyttä on haastettava enemmän.
Metsäyhtiöiden on aika ottaa omat vastuullisuuspuheensa vakavasti ja käytettävä metsiämme fiksummin. Ne voisivat aloittaa lopettamalla puun ostamisen vanhoista ja luonnontilaisista metsistä, ja sekin olisi vain minimi, mikäli yritykset todella haluavat, että heidän liiketoimintansa on kestävällä pohjalla.
Viime aikoina on uutisoitu metsäjättien tuloksen keinahtelusta. Selluintensiivinen ja kertakäyttötuotteisiin perustuva ala on herkkä suhdannemuutoksille. Ehkä alan olisi korkea aika pyrkiä siksi edelläkävijäksi, joka se juhlapuheissa väittää olevansa ja tehtävä kestävämpiä tuotteita? Ekokriisien ja mullistusten keskellä ei selviä sillä, että tehdään asioita kuten ennen. On teollisuuden, ilmaston ja luonnon etu, että metsäyhtiöt myös vähentävät käyttämänsä puun määrää ja hakevat arvonlisäystä nostamalla jalostusarvoa.
Yhtiöiden on myös kannettava vastuu aiheuttamastaan luontotuhosta lisäämällä suojelua merkittävästi. Suomi ei pääse EU:n monimuotoisuustavoitteisiin eikä voi pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan, mikäli myös yksityisiä metsiä ei suojella enemmän. Metsäyhtiöt voisivat kerrankin ottaa suojelussa etukenon, ja tehdä todellisia monimuotoisuustekoja suojelemalla lisää omia metsiään ja tukemalla yksityisten maanomistajien suojeluhaluja.
Kiitos kaikille teille, jotka allekirjoititte Rokansaaren metsien suojelua vaativan vetoomuksen. Nyt vaadimme metsäjäteiltä enemmän – vanhan maailman selluteollisuuden on muututtava!