Jo yli 20 000 ihmistä on kesän aikana vaatinut kanssamme hakkuu-uhan alla olevan Puumalan Rokansaaren metsien suojelemista. Kiitos kaikille allekirjoittaneille ja suojeluvaatimuksia tukeneille. Syyskuussa luovutamme saaren metsiä puolustavan vetoomuksemme metsäjätti UPM:lle. Vielä ehdit allekirjoittaa ja vaatia ainutlaatuista saarta suojeluun!
Rokansaaren hakkuusuunnitelmista käyty keskustelu ja ihmisten osallistuminen saaren metsien puolustamiseen ovat jo tuoneet tulosta. Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri on valittanut hakkuista Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka kielsi ne siksi aikaa kunnes valitus on käsitelty. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että saaren puolustajien kannattaa vaieta, vaan juuri nyt on hyvä aika muistuttaa UPM:ää siitä, että hakkuille on vaihtoehto: Rokansaari sijaitsee jo luonnonsuojelualueella ja siellä tehtävien hakkuiden tuottama taloudellinen hyöty on hyvin rajallinen, miksi se ei siis voisi suojella saaren metsiä pysyvästi kaikilta hakkuilta?
UPM on suunnitellut osaan alueen metsistä “avohakkuun kaltaisia toimia”. Aiempien vuosien hakkuujäljistä voimme päätellä, että jälki on kaikkea muuta kuin ”varovaista”. Mitään tarvetta tällaisille toimille ei ole. UPM on kymmenien miljoonien valtion tukia nauttiva, ja satojen miljoonien voittoa tekevä yritys, joten näin pienen metsäalueen suojelu ei olisi sille minkäänlainen menetys.
Rokansaari on rakastettu luontokohde: melojien, veneilijöiden ja mökkeilijöiden suosima retkeilysaari, jonka luonnonrannat ja jylhät mäntymetsät ovat toistuvasti esillä, kun julkisuudessa puhutaan Saimaan luonnosta ja sen ainutlaatuisuudesta. Luonnonsuojelualueen lisäksi se on Saimaa Unesco Global Geopark-kohde, jossa tulisi vaalia luonnonperintöä ja kestävää matkailua. UPM mainostaa toistuvasti tekevänsä monimuotoisuustekoja. Saaren metsien suojelu olisi UPM:ltä osoitus siitä, että he ottavat omat mainospuheensa – sekä luonnonperinnön vaalimisen todesta.
Suurin syy suomalaisen metsäluonnon köyhtymiseen ja luontokadon etenemiseen on metsätalous. UPM ja muut metsäjätit on saatava kantamaan vastuunsa metsien liikakäytöstä ja tällaisten kestämättömien hakkuukohteiden valitsemisen on loputtava. Luontokatoa ei voida torjua, jos rikkaimmat ja metsistä eniten hyötyvät yhtiömme eivät ole valmiita muuttumaan.
