Metsäyhtiöt, kuten Metsä Group, kuvailevat sellua taianomaiseksi raaka-aineeksi, joka tulee korvaamaan fossiilitalouden. Onko asia oikeasti näin? Mitä uudistettu “biotuotetehdas” Kemissä tuottaa? Onko sellu aidosti ekologisesti kestävä vaihtoehto, jos massiivisten tuotantolaitosten puunsaanti nojaa hiilinielut ja luonnon monimuotoisuuden romahduttaneisiin liikahakkuisiin?
Suomen metsissä harjoitetaan aktiivisesti metsätaloutta. Metsistä hakattiin Luonnonvarakeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2022 kaikkiaan 75,1 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta. Hakkuutaso on noussut yli 50 % kolmen vuosikymmenen aikana.
Liikahakkuut ovat romahduttaneet metsien hiilinielun, minkä takia Suomen nettopäästöt eivät ole vähentyneet lainkaan vuodesta 1990. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi hakkuutason on laskettava noin viidenneksellä. Tehometsätalous on myös pääsyy Suomen metsäluonnon köyhtymiseen. Luontokadon pysäyttäminen vaatii metsäluonnon suojelua hakkuilta.
Hakkuukertymästä 47 prosenttia oli kuitupuuta, jota käytetään metsäteollisuudessa sellun, hiokkeen ja hierteen sekä puukuitulevyjen raaka-aineena. Kun puusta keitetään sellua, poistetaan raaka-aineesta puukuituja yhteen sitova ligniini, jolloin jäljelle jää luja selluloosa ja hemiselluloosa. Metsäyhtiöiden mukaan sellulla voitaisiin korvata kertakäyttöisiä muoveja esimerkiksi pakkauksissa.
Korvataanko sellulla muovia?
Fossiilituotteita korvaavasta sellusta paljon puhuvan Metsä Groupin tuottamasta sellusta jatkojalostetaan kartonkia (35 %), pehmopaperia (30 %), painopaperia (27 %) ja erikoispapereita (8 %). Muut käyttökohteet, kuten muovin korvaajat, puuttuvat listauksesta kokonaan.
Nykyisellään metsäteollisuus nojaa siis paperin ja kartongin, eli lyhytikäisten kertakäyttötuotteiden, ja näiden raaka-aineen sellun valmistamiseen. Sellu ei siis korvaa muovia, ainakaan vielä. Metsä Group myöntää omassa viestinnässään, että sellupohjaisten uusien biotuotteiden on nykytilanteessa vaikeaa valloittaa markkinoita, sillä muovia on edelleen helppoa ja halpaa käyttää. Kysyntä uusiutuvalle, maatuvalle ja kestävästi tuotetulle materiaalille kuitenkin kasvaa.
Jäänee nähtäväksi milloin muovia korvaavat tuotteet pääsevät markkinoille asti. Vaikka tulevaisuudessa sellulla voitaisiin korvata fossiilituotteita, ensisijaista pitää olla ylikulutuksesta ja kertakäyttökulttuurista eroon pääseminen eikä sen tekohengittäminen puupohjaisilla lyhytikäisillä tuotteilla.
Sellusta on kaavailtu myös korvaajaa vesisyöpölle puuvillalle. Sellutekstiilit ovat kuulemma pian tulossa tuotantoon Metsä Groupin Ääneskosken tehtaalla. Tehtaan avointen ovien päivässä kysyjälle vastattiin kuitenkin, että sellutekstiilien kierrätystä ei ole tuotteen kehittelyssä mietitty ja tekstiilit valmistetaan raakapuusta valmistetusta sellusta.
Yksi iso kysymys on myös se, tuleeko sellutekstiileistä vain pikamuodin polyesterin korvaaja. Jos valmiit tuotteet ovat heikkolaatuista pikamuotia, jotka menevät lyhyen käyttöikänsä päätteeksi jätteeksi, ei kyseessä ole ekologisesti kestävä vaihtoehto. Myös tekstiilien osalta ensisijassa täytyy päästä eroon ylikulutuksesta.
Metsäyhtiöt ovat vastuullisuuspuheissaan hakoteillä
Metsä Groupin isoimmat investoinnit ovat viime vuosina suuntautuneet sellun ja kartongin bulkkituotannon kasvattamiseen.
Viime viikolla avattiin uudistettu biotuotetehdas Kemiin. Tämän investoinnin arvo on yli 2 miljardia, mikä tekee siitä Suomen metsäteollisuuden historian suurimman investoinnin kotimaahan. Tässä on toki hyviäkin puolia: prosessi on tarkkaan hiottu ja energiatehokas. Lisäksi tuotannon sivuvirrat pääsevät hyötykäyttöön bioenergiana ja kemianteollisuuden raaka-aineina. Ongelma onkin siinä, että lopputuotteet ovat edelleen sellu ja kartonki. Sellun hinta heittelehtii suhdannevaihteluiden mukaan, minkä takia metsäyhtiöiden tulokset ovatkin olleet tänä vuonna ennätyksellisen alhaalla. Tämä luo epävarmuutta koko metsäalalle Suomessa.
Hakkuumääriä on laskettava, jotta taistelu ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan voidaan voittaa. Metsäyhtiöiden on jatkossa saatava arvonlisäys aikaan jalostusarvoa, ei tuotantomääriä kasvattamalla. Fossiilitalouden korvaajia tarvitaan ja nämä pitää valmistaa uusiutuvista raaka-aineista kierrätettävyys varmistaen.
Nykyisellään metsäyhtiöiden viestinnässä haiskahtaa kuitenkin viherpesu. Fossiilisista tehtyjen muovituotteiden vaihtaminen uusiin sellusta valmistettuihin kertakäyttötuotteisiin ei ole kestävä ratkaisu, jos se vain mahdollistaa kulutusjuhlan ja kertakäyttökulttuurin jatkumisen.
Tule mukaan vaatimaan selluyhtiöitä sopeutumaan luonnon ja ilmaston rajoihin: