Elokuun 9. päivä on kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä. Yhdistyneiden Kansakuntien alkuperäiskansojen työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa 9. elokuuta 1982, ja päivää vietetään alkuperäiskansojen juhlapäivänä ympäri maailmaa.

Nyt 37 vuotta myöhemmin alkuperäiskansojen tilanne on edelleen haastava. Alkuperäiskansojen on vieläkin taisteltava kulttuuriensa, perinteisten elinkeinojensa, maansa ja kieltensä puolesta.

Ilmastonmuutos on vaikuttanut alkuperäiskansoihin kaikkialla maailmassa Arktikselta eteläiselle Tyynellemerelle. Arktiksella lumi ja jää sulavat, Tyynellämerellä merenpinta nousee. Sen lisäksi jotkin ilmastonmuutoksen vastaisiksi tarkoitetut toimet, kuten biopolttoaineet ja vesivoima, voivat loukata alkuperäiskansojen oikeuksia ja riistää maita.

Vuosi 2019 on julistettu alkuperäiskansojen kielten vuodeksi, jotta huomio kiinnittyisi alkuperäiskansojen kieliä uhkaaviin riskeihin, ja kielten ja kulttuurien jatkuvuus voidaan turvata. YK:n mukaan joka toinen viikko yksi alkuperäiskansojen kieli katoaa. Maailmassa puhutuista 7 600 kielestä 2 680 alkuperäiskansojen kieltä on vaarassa kadota ja monet ovat katoamassa hälyttävän nopeasti.

Kielten lisäksi myös alkuperäiskansojen maiden puolustajat ovat vaarassa. Global Witnessin mukaan 164 maan ja ympäristön suojelijaa tapettiin vuonna 2018. Useat heistä kuuluivat alkuperäiskansoihin. Heidät tapettiin, koska he puolustivat kotejaan, maataan ja luonnonvarojaan kaivoksilta, hakkuilta ja muulta riistävältä teollisuudelta.

Maa, jota käytämme, on perinteisten elinkeinojemme perusta ja kultturiemme peruspilari. Saamelaisten kulttuuri perustuu maan, veden ja luonnonvarojen vapaaseen käyttöön. Saamelaisten elämäntapa ja identiteetti, johon kuuluvat poronhoito, kalastus, metsästys, käsityö ja luonnontuotteiden keräys, on riippuvainen maan ja veden käytöstä. Jopa Suomessa perinteisten maiden suojelu on johtanut konflikteihin, joista viimeisin on suunnitelma Jäämeren radasta. Rata kulkisi läpi maiden, jotka ovat erittäin tärkeitä poronhoidolle. Se halkaisisi laidunmaat, ja tekisi perinteisestä poronhoidosta erittäin vaikeaa.

Olen samaa mieltä YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan Maria Fernanda Espinosan kanssa, ja haluan jakaa hänen viestinsä: ”Vuoden 2019 on oltava käännekohta yhteisessä päättäväisyydessämme suojella alkuperäiskansojen kielet ja ne, jotka niitä puhuvat.”

Tänään meidän on muistettava kaikkia niitä alkuperäiskansojen veljiä ja sisaria, jotka ovat menettäneet henkensä taistellessaan kulttuurinsa ja yhteisen planeettamme puolesta.

Inka Saara Arttijeff