Suomalainen metsäteollisuus ja sen edunvalvojat yhdessä Ruotsin kanssa vastustavat näyttävästi EU:n hankkeita luontokadon pysäyttämiseksi. Menneen maailman puolesta veikanneet kuitenkaan harvoin voittavat, ja metsäteollisuuden vastustus on lopulta Suomen edun vastaista.
Lokakuun 2022 loppua voinee kuvata hallituksen nyrkkeilyotteluksi. Euroopan unionin ennallistamisasetus on hajottanut hallituspuolueet jo kolmessa eri eduskunnan valiokunnassa. Euroopan unioni herättää tunteita, ja jotkut yrittävät herättää talvisodan henkeä Brysselin byrokraatteja vastaan. Se ei olisi tarpeen, sillä Suomi on luontokadon torjunnassa ottanut jo änkyrän roolin.
Luontokato ei ole Suomessa eikä muualla Euroopassa pysähtynyt vapaaehtoisin toimin juhlapuheista huolimatta. Suomessa pelkästään uudet ilmoitetut investoinnit Kemiin ja Ouluun ovat lisäämässä puun tarvetta 5,5 miljoonaa kuutiometriä, vaikka hakkuutasot ovat jo nyt romauttaneet hiilinielut. Kun talousmetsistä jo yli kolmannes hakataan nuorempina kuin on suositeltu, on selvää, että myös viimeiset suojelemattomat luonnonmetsät ovat hakkuu-uhan alla.
Euroopan unionissa on käsittelyssä useita, metsiä koskevia hankkeita luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastokriisin selättämiseksi, muun muassa:
Komission esitys metsäkatolaista, jolla estetään metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden pääsy Euroopan markkinoille, on komission, parlamentin ja neuvoston toisella neuvottelukierroksella 9. marraskuuta. Metsäkatolaki koskee niin EU:n ulkopuolella kuin EU:n jäsenmaissa metsäkatoa aiheuttaneita tuotteita – siis myös Suomessa.
Ennallistamisasetuksella asetetaan useita sitovia luonnon tilan parantamistavoitteita ja -velvoitteita monenlaisille ekosysteemeille. Näiden toimenpiteiden olisi katettava vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä.
EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on myös saada 30 prosenttia luontotyypeistä suojeluun, 10 prosenttia olisi tiukassa lakisääteisessä suojelussa. Suojelun toteuttamista Suomessa pohtii ympäristöministeriön asettama työryhmä, jonka pitäisi saada työnsä valmiiksi vuoden loppuun mennessä.
Mitä EU saa tehdä?
Luontokadon pysäyttämiseksi meillä pitää olla vahvat metsiä ja metsien tilaa koskevat määritelmät, jotka laaditaan EU:n tasolla, jotta varmistetaan yhdenmukainen soveltaminen metsiin EU:n sisällä ja EU:n ulkopuolella.
Suomessa metsäteollisuus ja sen ympärillä toimivat edunvalvojat kuitenkin huutavat suureen ääneen, ettei EU:lla ole oikeutta säädellä millään tavalla suomalaisten metsien käyttöä.
Suomen metsien käyttö ei ole metsäteollisuuden yksinoikeus. Me olemme kaikki riippuvaisia luonnon monimuotoisuudesta ja metsien kyvystä sitoa hiiltä ilmakehästä. Ihan me suomalaiset, eivät ainoastaan Brysselin virkahenkilöt.
Koska luontokato ja ilmastonmuutos ovat myös rajat ylittäviä kriisejä, olemme Euroopassa velvoittaneet EU:n toimimaan kriisien ratkaisemiseksi. EU on myös ryhtynyt toimeen varsin päättäväisesti. Me eurooppalaiset olemme jo sitoutuneet yhteiseen ympäristöpolitiikkaan, ja siihen kuuluvat strategiat ja säädökset, joilla luontokatoa pysäytetään. Suomessa ja Ruotsissa se väistämättä koskee myös metsäluontoa.
Kannattaako olla poikkiteloin?
Suomi – useimmiten yhdessä Ruotsin kanssa – on asettunut Euroopan neuvostossa aina poikkiteloin, jos on pienikin vaara, että eurooppalaiset päätökset koskevat metsiä. Sitä kuvaavat valtioneuvoston kannat ja ministerien puheenvuorot Eurooppa-neuvostossa.
On hyvä kysyä, voitammeko jotain tällä pelillä. Tiedämme kyllä, että metsäteollisuus tuottaa noin viidenneksen vientieuroista. Niistä taas noin puolet tulee EU-maista. EU:ssa – jonka tahdon kaikki EU-maat muodostavat – on voimakas tahto pysäyttää luontokato. Euroopan unionin tahtotila ohjaa merkittävää siivua maailmantaloudesta. Onko siis kovin järkevää yrittää jarruttaa toimia 450 miljoonan asukkaan markkina-alueella? Vai olisiko kenties parempi pyrkiä sopeutumaan jo nyt ilmaston ja luonnon asettamiin rajoihin?
Kuka uskoi Nokian huippuvuosina, että kosketusnäyttö älypuhelimessa on hyvä idea? Meillä on lukemattomia paljon suurempiakin esimerkkejä siitä, että menneen maailman puolesta veikanneet harvoin voittavat. Nyt juuri olisi hyvä hetki kertoa kansanedustajalleen, että olemme siirtymässä maailmaan, jossa luonto- ja ilmastokriisiä pysäytetään tosissaan, vaikka joku sitä ei haluaisikaan.