Metsäkoneen kuljettaja jyrää murskaksi tuhansia erittäin uhanalaisia jokihelmisimpukoita ajamalla niiden yli satoja kertoja edestakaisin Hukkajoella Suomussalmella kaataessaan metsää Stora Ensolle. Ely-keskuksen ohjeita ei noudatettu, asiaan paikalla puuttunutta biologia haukuttiin päin naamaa. Tapaus on törkeydessään vertaansa vailla ja rikoksen tehneet toivottavasti saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Mutta valitettavasti nyt on nähty vain jäävuoren huippu.
Nyt paljastuneen kaltaiset törkeät luonnonsuojelurikokset ovat Suomessa harvinaisia. Valitettavasti suomalainen luontokato aiheutuu useimmiten aivan laillisesti. Metsäteollisuus hävittää uhanalaisia jäkäliä, sammalia ja kääpiä sekä lintuja koko ajan täysin tietoisesti. Tähän ei puutu edes suosituksilla ympäristöviranomainen – eikä kukaan mukaan. Siitä huolimatta, että Punaisessa kirjassa todetaan metsien hakkuut suurimmaksi syyksi metsäluonnon uhanalaisuuteen.
Suomalaisen “metsäosaamisen” karu todellisuus
Suomalainen “metsäosaaminen”, johon muun muassa Euroopan unionissa pyritään vetoamaan, perustuu teollisuuden puuraaka-aineen tarjonnan maksimointiin. Tarjonnan turvaaminen on suurten metsäyhtiöiden, Metsä Groupin, Stora Enson ja UPM:n, tärkein tavoite. Siitä hyötyvät myös energiayhtiöt ja osin sahateollisuus, vaikka sellupuusta ei hyvää puutuotetta välttämättä saa aikaiseksi.
Metsäyhtiöiden äänitorvena on Metsäteollisuus ry, joka uudellenjulkaisi X:ssä metsäjohtajansa Karoliina Niemen postauksen purojen kunnostuksesta samaan aikaan, kun yksi järjestön suurjäsenistä oli jäänyt kiinni osallisuudesta massiiviseen luontotuhoon.
Absurdi postaus naurattaisi jos ei itkettäisi. Sekin on kuitenkin vain jäävuoren huippu. Jokainen metsäyhtiö käyttää aikaa, vaivaa ja viestintäkonsultteja vastuullisuusraporttien kirjoittamiseen. Jos jokihelmisimpukoiden tuho on vakava asia, niin vakavaa on myös metsäyhtiöiden yhteiskuntasuhteiden hoito. Vastuullisuusraporttien varjossa yhtiöt pyrkivät estämään toimet metsien suojelun lisäämiseksi sille tasolle, mihin Suomi on Euroopan unionissa ja YK:n biodiversiteettisopimuksessa sitoutunut.
Hyvänä metsäteollisuuden liittolaisena on maa- ja metsätalousministeriö. Sen valmistelema, juuri lausunnoilla ollut esitys vanhojen metsien kriteereistä johtaa siihen, ettei Suomessa hallituksen tulkinnan mukaan ole enää suojelemattomia, suojelun arvoisia metsiä. Sama ministeriö koordinoi EU:ssa Suomen, Ruotsin, Itävallan, Slovenian ja Ranskan koalitiota, jonka tarkoituksena on syöttää pajunköyttä erityisestä metsäosaamisestamme EU:n päättäjille.
Luontokato ei pysähdy, jos metsäteollisuus ei muuta kurssiaan
Kerrataan: Suomen metsäluonto yksipuolistuu, ja metsät ovatkin Punaisen kirjan (2019) mukaan tärkein uhanalaisten lajien elinympäristö. Suomen uhanalaisista lajeista lähes kolmasosa (31,2 prosenttia) eli 833 lajia elää ensisijaisesti metsissä. Tätä kehitystä ei pysäytetä, ellei suojelua lisätä.
Stora Enso sai metsäkoneen jyräämillä jokihelmisimpukoilla kerralla mustattua metsäteollisuuden mainetta vientimarkkinoiden median otsikoissa. Jos matalan jalostusarvon sellun ja kartongin valmistamiseen keskittynyt metsäteollisuus ei ymmärrä, että heidän raaka-aineen hankintansa on mahduttava luonnon rajoihin, markkinat kyllä kertovat sen. Keskieurooppalainen kuluttaja ei halua tuotettaan pakattuna kartonkiin, joka edistää luontokatoa pohjoisen mielikuvien mukaisessa puhtaassa luonnossa.
Luontotuho Suomussalmella on herättänyt ihmisissä raivoa. Niin pitääkin. Metsäkoneenkuljettajan pilkalliset haukkumasanat kuvaavat äärimmilleen viedyn alan vastuuttomuutta, jota ei voi sallia. Metsäteollisuudella on valtaa. Metsä Group, Stora Enso ja UPM voivat ottaa opikseen ja muuttaa kurssiaan. Luontokato on pysäytettävä, luonnonmetsät on säästettävä, suojelua on lisättävä. Vaadi sinä metsäteollisuutta kantamaan vastuunsa.
Juha Aromaa
PS. Pahan olon torjuntaan, vähän kevyemmissä merkeissä: Kokeile miten itse pärjäät metsäteollisuutta vastaan.
