Löysimme uudet hakkuut raakkujoella. Tällä kertaa asialla on Metsähallitus. Samaan aikaan kun Hukkajoen raakkutuhoa käsiteltiin mediassa, Metsähallitus hakkasi puoli kilometriä raakkujoen vartta Kainuussa. 45 metrin suojavyöhykkeen sijasta joella on tehty hakkuita jopa 10 metrin päässä joen rannasta.
Kuten olen jo moneen kertaan todennut: Suomussalmen Hukkajoki ei ollut yksittäistapaus. Kävin katsomassa, miltä Metsähallituksen avohakkuu kainuulaisella raakkujoella näyttää. Näky oli tympeä: 45 metrin suojavyöhykkeestä ei ollut tietoakaan.
Tämä joki löytyy julkisista lähteistä helposti. Sen nimisiä on kyseisessä kunnassa vain yksi. En julkaise joen sijaintia, sillä raakkuesiintymät on viranomaisen päätöksellä salattu. Metsähallituksella esiintymien sijainnit ovat tiedossa. Silti tässä hakattiin iso aukko raakkujoen varteen, täysin vastoin raakun suojeluohjeita.
Metsäjätit sitoutuivat suojavyöhykkeisiin – ostavat silti puuta raakkujoen hakkuista
Hukkajoen tapaus nosti suojavyöhykkeiden tarpeen jälleen esiin. Raakkujokiin on vuodesta 2020 alkaen pitänyt jättää vähintään 45 metrin suojavyöhyke. Miksi Metsähallitus ei tässä jättänyt? Hakkuut tehtiin 10-15 metrin etäisyydelle joen rannasta – vieläpä samaan aikaan, kun Hukkajoen raakkuskandaalia ruodittiin julkisuudessa.
Hukkajoen raakkukohun keskellä ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen vetosi, että metsäala sitoutuisi raakkujokien 50 metrin suojavyöhykkeisiin. Metsä Group, Stora Enso ja UPM kertoivat heti noudattavansa suosituksia. Silti Metsähallituksen pinolappujen perusteella vaikuttaa siltä, että Stora Enso ja Metsä Group ostivat puuta tältä hakkuulta.
Raakkujokien suojavyöhykkeet tarvitaan lakiin
Vierailu Kainuun raakkujoella osoittaa, että metsäteollisuuden sanat ja teot eivät kohtaa. Suosituksia ei noudateta.
Valtion mailla kaikille pienvesille voitaisiin asettaa riittävät suojavyöhykkeet tieteellisen tiedon perusteella. Kyse ei ole tiedon puutteesta. Silti suojavyöhykkeitä ei ole edes valtion raakkukohteilla sen levyisinä, mitä viranomaiset yksityisille metsänomistajille suosittelevat.
Siksi suojavyöhykkeet tarvitaan lakiin. Vai kuinka monta yksittäistapausta vielä tarvitaan, jotta maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah ja ympäristöministeri Kai Mykkänen ymmärtävät, että suositukset eivät riitä suojaamaan arvokkaita luontokohteitamme metsäteollisuuden väärinkäytöksiltä?
Matti Liimatainen