Mitä Suomen viimeisille luonnonmetsille on tapahtumassa? Keskustelimme metsäasiantuntijoiden ja Metsähallituksen kanssa siitä, miksi Suomen viimeisiä luonnonmetsiä on yhä hakkuu-uhan alla, ja mitä luontokadon torjumiseksi täytyy seuraavaksi tehdä.
“Sekä hömötiainen ja töyhtötiainen kuuluu tässä ympärillä, pari uhanalaista lajia lisää siihen listaan mitä tässä on keräilty”, toimittaja-kirjailija Juha Kauppinen toteaa Riuttaskorven luonnonmetsässä.
Olemme kokoontuneet valtion omistamiin luonnonmetsiin Pirkanmaalla Kurun Riuttaskorvessa. Istumme mättäällä, joka on keskellä avohakkuusuunnitelmia.
Riuttaskorven metsistä on löydetty Juha Kauppisen kuulemien tiaisten lisäksi useita muitakin uhanalaisia lajeja, kuten kissantassujäkälää ja hentoneulajäkälää, ja niiden elinympäristöjä, kuten luonnontilaista korpea. Tästä huolimatta osa alueesta on hakkuulistalla.
Viimeiset luonnonmetsät täytyy suojella, tätä mieltä ovat myös alan tutkijat. Mutta mitä täytyy tapahtua, jotta saamme metsät suojeltua ja luontokadon pysäytettyä?
Keskustelimme aiheesta Riuttaskorvessa. Mukana olivat:
Ari Aalto, Luonnonmetsä-työryhmän johtava metsäkartoittaja
Juha Kauppinen, toimittaja-kirjailija: Monimuotoisuus- ja Heräämisiä-kirjat
Kimmo Syrjänen, ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus
Matti Liimatainen, Greenpeacen metsäasiantuntija
Antti Otsamo, Metsähallituksen kestävän kehityksen päällikkö
Voit katsoa keskustelun täältä.
Keskustelussa nousi esiin kolme pääpointtia:
1. Meillä ei ole varaa menettää enää yhtään luonnonmetsää
Valtion luonnonmetsien suojelu ei ratkaise monimuotoisuuskriisiä kokonaisuudessaan, mutta se antaa meille lisäaikaa.
Ari Aalto: “Se on hätäjarrusta vetämistä. Meillä ei ole varaa menettää yhtään luonnonmetsää enää, jos me aiomme tämän monimuotoisuuskriisin jollakin tapaa selättää.”
Jos joku tietää jäljellä olevien luonnonmetsien tilasta valtion mailla, se on Ari Aalto. Hän on kiertänyt ja kartoittanut Suomen jäljellä olevia arvokkaita metsiä valtion mailta Luonnonmetsä-työryhmän kanssa. Ryhmä etsii viimeisiä luonnonmetsiä sieltä, missä niitä ei ole vielä suojeltu. Työ on vapaaehtoisten harteilla, sillä valtio ei itse kartoita metsiään.
Juha Kauppinen: “On pakko käydä läpi se, mitä on jäljellä. Tehtävä siitä sellaiset johtopäätökset, jotka olisivat uhanalaisten lajien kannalta – ja myös sellaisten lajien jotka eivät vielä ole uhanalaisia – viisaimpia ja parhaita ratkaisuja. (–) On hirveän suuri asia, mitä juuri tälle ryhmälle metsiä tehdään.”
Kauppisen kanssa samaa mieltä ovat tutkijat, joiden mukaan yksi tärkein ja kiireisin toimi luontokadon pysäyttämiseksi on jäljellä olevien luonnonmetsien suojelu. Myös EU:n biodiversiteettistrategia lähtee siitä, että kaikki Euroopan jäljellä olevat vanhat metsät ja luonnontilaiset metsät on saatava tiukan suojelun piiriin.
2. Suojelemattomat luonnonmetsät katoavat ilman hallituksen päätöstä
Keskustelussa kävi selväksi, ettei luonnonmetsien suojeleminen onnistu ilman hallituksen vahvaa poliittista ohjausta. Valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus ei voi itsenäisesti siirtää luonnonmetsiä pysyvästi suojelun piiriin.
Antti Otsamo: “Periaatteessa meillä ei ole mitään tietenkään luonnonmetsien suojelua vastaan, kunhan saadaan kriteerit selviksi. Loppuviimeksi jos suurempia suojelupäätöksiä tehdään, ne ovat aina poliittisia päätöksiä.”
Tarvitaan siis vahvaa poliittista ohjausta hallitukselta. Sekä ympäristöministeri että maa- ja metsätalousministeri ovat todenneet, että luontoarvoiltaan tärkeitä luonnonmetsiä ei pidä hakata. Silti luonnonmetsiä Suomessa yhä hakataan.
Riuttaskorven luonnonmetsä on yksi esimerkki metsästä, joka on hallinnollisesti valtion talousmetsää. Hakkuusuunnitelmatkin on jo tehty. Tällä hetkellä Greenpeace ja Luonnonsuojeluliitto neuvottelevat Riuttaskorven hakkuiden lykkäämisestä yhdessä Metsähallituksen kanssa.
Vaikka Riuttaskorven hakkuut päätettäisiinkin perua, metsää ei saada pysyvästi ja lakisääteisesti suojelluksi Metsähallituksen päätöksellä. Pysyvää suojelua varten tarvitaan hallituksen päätös suojeluohjelmasta. Periaatepäätöksen sellaisen valmistelun aloittamisesta voisi tehdä heti.
Ari Aalto: “Valtion luonnonmetsien suojelu on päätös, jonka voi tehdä tänään, huomenna tai maanantaina. (–) Se olisi erittäin hyvä alku monimuotoisuuskadon pysäyttämiselle.”
3. Yksityiset metsänomistajat haluavat suojella metsiään: rahoitus puuttuu
Yksityismetsiä on Suomessa paljon, ja myös niistä löytyy merkittäviä luonnonmetsiä. Ongelma on se, ettei valtio varaa tarpeeksi rahoitusta niiden suojeluun.
Matti Liimatainen: “Kaikki tietävät, että rahoitus metsien suojeluun yksityismailla on ihan liian pientä. Tarjontaa on enemmän kuin mitä valtio on niihin rahaa tähän mennessä halunnut laittaa.”
Samaa toistaa Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen, jonka työtehtäviin kuuluu Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma eli METSO. Ohjelman kautta metsänomistajat voivat saada tuloja metsäluonnon suojelusta.
Kimmo Syrjänen: “METSOn rahoitus on aivan liian suppea. Yksityisellä puolella on kova halu suojella metsiä. Vapaaehtoisen metsiensuojelun keinojen tulisi olla yksityisten metsänomistajien ja yhteismetsien saatavilla koko maassa.”
Kimmo Syrjäsen mukaan EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteiden myötä Suomen valtion tulisi varautua panostamaan metsien suojeluun tulevina vuosina tuntuvasti. Tämän pitäisi näkyä valtion budjetissa.
21 297 ihmistä on allekirjoittanut luonnonmetsävetoomuksen, jonka luovutamme marraskuussa pääministeri Sanna Marinille. Vetoomuksessa vaaditaan poliittisia päätöksiä viimeisten luonnonmetsien suojelemiseksi.
Olemme kuudennen sukupuuttoaallon kynnyksellä. Nyt tarvitaan:
1) Vahva poliittinen periaatepäätös luonnonmetsien suojelusta
2) Metsähallitukselle suojeluohjelma: metsähallituksen tulostavoitetta lasketaan ja talousmetsiä siirretään luontopalveluiden taseeseen
3) Yksityismetsien suojelu: rahoituksen mittava kasvattaminen
Jaa blogi päättäjille: toimia tarvitaan nyt!