Suomen suurimmat sellufirmat, eli UPM, Metsä Group ja Stora Enso, tavoittelevat omaa etuaan metsäkeskustelua hämmentämällä. Tässä kolme yhtiöiden levittämää myyttiä – kumottuna.
Myytti 1: Suomen metsillä menee hyvin
Suomessa kasvaa nyt enemmän puuta kuin koskaan aiemmin. Metsäyhtiöt jakavat kuvia puuntaimista ja lahjoittavat taimia niin koululaisille kuin urheilijoillekin osoituksena hyvästä metsänhoidosta. On totta, että meillä istutetaan paljon puuta. Se on kirjattu metsälakiin: kun metsän kaataa, tilalle täytyy istuttaa puita. Se taitaa olla vähintä, mitä metsän kaatamisen jälkeen voi tehdä.
Valitettavasti puun määrä ei korvaa vanhoja, monimuotoisia metsiä. Metsien hakkuiden vähentäminen ja arvokkaiden metsien suojeleminen ovat oikeita luontotekoja, ei puiden istuttaminen kaadettujen tilalle.
Suomen metsät eivät voi hyvin. Monimuotoisuuden häviämistä ei ole saatu pysäytettyä, ja liikahakkuut ovat romahduttaneet metsien hiilinielun.
Tutkijoiden mukaan suurin syy luontokatoon Suomen metsissä on metsien hakkaaminen ja tehometsätalous. Hakkuut pienentävät lajien elinympäristön määrää ja laskevat sen laatua. Monet uhanalaiset lajit eivät yksinkertaisesti pärjää metsäyhtiöiden istuttamissa puupelloissa, vaan tarvitsevat selvitäkseen metsiä, joissa on runsaasti lahopuuta.
Selluyhtiöt tekevät pieniä parannuksia metsänhoitoon esimerkiksi jättämällä tekopökkelöitä avohakkuulle, yrittämällä lisätä lahopuun määrää hakkuulla ja testaamalla istutustappien käyttöä. Mikäs siinä, pienikin parannus on hyvä asia, mutta oleellista on kysyä, ovatko toimet riittäviä. Sitä ne eivät ole. Uhanalaistuminen on jatkunut koko 2000-luvun, ja nykyään 833 metsälajia ja jopa kolme neljästä metsäluontotyypeistä ovat uhanalaisia.
Mikäli metsäyhtiöt tekisivät vaikuttavia luontotekoja, ne suojelisivat lisää metsiä sekä omilla maillaan, että rahoittaisivat yksityismetsien suojelua. Se olisi vähintä, mitä miljoonia euroja valtion tukia saavat voitokkaat yritykset voisivat yhteisen luontomme suojelun eteen tehdä.
Myytti 2: Metsäteollisuus ei voi rajoittaa puun käyttöään, koska Suomessa kaikki ovat vapaita ostamaan ja myymään puuta.
On totta, että Suomessa puuta saa vapaasti ostaa ja myydä. Epäselväksi jää, millä tavoin sillä voi perustella kestämätöntä metsien käyttöä. Metsäyhtiöillä on varaa ja vastuu huolehtia, että puuta käytetään luonnon ja ilmaston rajoja kunnioittaen.
Metsien hakkaamista ja puun käyttöä ei voi loputtomasti lisätä. Itse asiassa kestävät rajat on jo ylitetty. Koska metsäteollisuus nykymuodossaan kiihdyttää luontokatoa ja ilmastokriisiä, jonkin on muututtava.
Yksi selkeä korjausliike olisi selluyhtiöiden lupaus siitä, ettei puuta enää osteta suojelullisesti arvokkaista metsistä. Esimerkiksi valtion mailta kartoitetut luonnonmetsät tulisi ehdottomasti jättää rauhaan. Tähän mennessä yhtiöt ovat pakoilleet vastuuta ja jopa piilotelleet luonnonmetsistä tehtyjä puuostoksiaan. Erillinen lupaus tarvitaan, koska sertifikaatteihinkaan ei valitettavasti ole luottaminen.
Selluyhtiöt perustelevat hakkuiden kestävyyttä sertifikaateilla, joiden pitäisi taata metsien kestävä käyttö. Jopa 93 prosenttia Suomen metsistä kuuluu PEFC-sertifikaattiin. Ongelma on, että sertifikaatti on osoittautunut erittäin epäluotettavaksi.
Vähemmän metsää, noin 11 prosenttia, kuuluu FSC-sertifikaattiin. Se on toimivampi kuin PEFC, mutta sen kriteereissä on tulkinnanvaraisuuksia, jotka aiheuttavat ajoittain erimielisyyksiä. Ympäristöjärjestöt ovat myös havainneet sertifioinnin vaatimuksista poikkeamista. Myös kansainväliseen selvitystyöhön osallistunut Ylen MOT-toimitus havaitsi sen valvonnassa puutteita.
Toinen korjausliike olisi avohakkuiden lopettaminen turvemailla. Turvemaiden avohakkuut ja sitä seuraava ojitus pilaavat vesistöjä. Tutkimus on moneen kertaan todennut, että jatkuvapeitteinen kasvatus olisi perusteltua. Avohakkuiden jatkaminen ei.
Avohakkuu turvemailla kiihdyttää myös ilmastokriisiä. Ilmatieteen laitoksen, Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisussa todetaan ykskantaan, että “mittaustemme perusteella päättelemme, että avohakkuiden jälkeen ravinnerikas suometsä on suuri hiilidioksidin lähde”.
Yksinkertaisuudessaan selluyhtiöiden tulisi vähentää käyttämäänsä raakapuun määrää nykytasosta. Koko maan hakkuutaso on saatava kohtuulliseksi ja Suomen hiilineutraaliustavoitetta tukevaksi.
Myytti 3: Metsäteollisuus tuottaa ratkaisuja ilmastonmuutokseen tekemällä korvaavia tuotteita öljystä ja muovista valmistetuille tuotteille.
Fossiilisista raaka-aineista tehtyjen tuotteiden vaihtaminen puupohjaisiin ei ole kestävä ratkaisu ilmastokriisiin. Ongelma on luonnonvarojen ylikulutus. Jo nyt hakkuumäärät ovat Suomessa liian suuria: luontokato etenee ja metsien hiilinielu on romahtanut.
Vaikka puun käytön pitäisi luonnon kantokyvyn säilyttämiseksi vähentyä, se tulee valitettavasti vain kasvamaan tulevaisuudessa. On arvioitu, että Kemiin syksyllä valmistuva biotuote- eli sellutehdas lisää puun tarvetta jopa 4,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa nykyisestä. Ylen mukaan uusi tehdas nielee yhdeksän juna- ja 180 rekkakuormaa puuta joka ikinen päivä.
Metsäyhtiöt tuottavat yhä pääasiassa sellua ja kertakäyttötuotteita. Esimerkiksi Metsä Group tuotti vuonna 2022 4,3 miljoonaa tonnia sellua ja kemihierrettä ja kartonkia 1,9 miljoonaa tonnia. Hyödynnettyjä sivutuotteita tuotettiin vain 0,2 miljoonaa tonnia. Varsinaisia uuden teknologian hankkeita rahoittaa Metsä Spring, mutta hankkeet ovat vasta alussa.
Kuva: Anton Verho / Greenpeace.
Kilpailijan UPM:n vuosikertomus ei erottele UPM Biochemicalsin, UPM Biocompositesin ja UPM Biomedicalisin liikevaihtoa. Kaikki on esitetty kohdassa “muu toiminta”, johon sisältyy myös muun muassa UPM:n puunhankinnasta vastaava UPM Metsä. Kokoluokkaa voi kuitenkin hahmottaa siitä, että “muun toiminnan” liikevaihto oli viime vuonna 0,6 miljardia euroa, kun koko UPM:n liikevaihto oli 11,7 miljardia euroa.
Stora Enso mainitsee, että Biomaterials-divisioona kehittää “uusia ratkaisuja. Näihin kuuluvat biopohjainen anodimateriaali akkuihin ja biopohjaiset sidosaineet.” Mutta siitä huolimatta “sellu on edelleen liiketoimintamme perusta, kun taas pitkän aikavälin kasvu perustuu uusiin tuotteisiin ja innovaatioihin”.
Ilmastokriisin ja luonnon monimuotoisuuden kannalta on kestämätöntä, että Suomen metsät tuhlataan selluun ja kertakäyttötuotteisiin. Välttämättömät muovituotteet on korvattava fossiilitaloudesta irtauduttaessa, mutta ei raaka-ainevirtoja kasvattamalla vaan käyttämällä arvokas puuraaka-aine pitkäikäisiin ja kestäviin tuotteisiin. Samalla nostetaan puun jalostusarvoa, eli saadaan vähemmällä raaka-aineella enemmän tuottoa. Keskeistä on kokonaisuudessaan vähentää kulutusta.