Saamenmaan metsien suojelu hakkuilta on keskeinen osa saamelaisten oikeuksien turvaamista. Jan Saijets kertoo, miten saamelaiset haluavat metsiä suojeltavan, miksi Saamenmaan metsiä pitää suojella lisää, ja mitä jokainen voi tehdä suojelun edistämiseksi.
Metsien suojelutilanne Saamenmaalla
Saamenmaan metsien suojelutilanne on paljon parempi kuin Suomessa keskimäärin. Silti yhtenäiset rauhalliset metsäalueet ovat käyneet vähiin ja ne vähäiset metsäalueet sijaitsevat muutamalla luonnonsuojelualueella. Poronhoidon kannalta suojelumetsät sijaitsevat varsin korkeilla alueilla ja talvilaidunten kannalta parhaimmat alavat ja hyvin kasvavat metsät ovat vailla suojaa. Alavilla metsäalueilla on talvella paremmat lumiolosuhteet ja porojen on helpompi kaivaa ravintoa kuin korkeamman alueen metsissä. Suojelu jakautuu myös hyvin epätasaisesti paliskuntien, eli poronhoitoyksiköiden, kesken, ja tietyissä paliskunnissa suojeltuja kasvullisia metsiä saattaa olla vain 7–10 %.
1990- ja 2000-luvuilla käytyjen Metsähallituksen ja metsäpaliskuntien välisten metsäkiistojen seurauksena hakkuumääriä on vähennetty merkittävästi ja osa tärkeistä laidunmetsistä siirrettiin vuosina 2009 ja 2010 määräaikaisesti talouskäytön ulkopuolelle. Sopimukset raukeavat vuonna 2030. Metsähallitus hyväksyi “sopimusalueiksi” vain luonnontilaisia metsiä. Vuonna 2017 Metsähallitus lupasi julkisesti, ettei se tee hakkuita paliskunnan vastustaessa.
Ns. tiukan suojelun ulkopuolella on vielä runsaasti luonnonmetsiä, jotka ovat joko täysin koskemattomia tai luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä.
Metsien merkitys saamelaisten perinteisille elinkeinoille
Perinteiset elinkeinot ovat saamelaisen kulttuurin elävää ydintä, jonka varassa saamelaisten kieli ja kulttuuri säilyvät ja kehittyvät. Ilman niiden tuomaa ja ylläpitämää vahvaa suhdetta maahan ja vesiin saamelaiset olisivat pelkkä kielivähemmistö ja vaarassa assimiloitua vähitellen valtakulttuuriin.
Perinteisissä elinkeinoissa saamen kieli ja kulttuuri ovat arkipäiväisessä käytössä. Jopa niillä alueilla, joissa saamelaiset ovat vähemmistönä, perinteiset elinkeinot luovat ympäristön, jossa kieli ja kulttuuri säilyvät elävinä.
Poronhoito tarvitsee toimivan luonnonkierron ja monenlaisia laitumia ollakseen turvattu. Metsät ovat keskeisiä talvilaitumia, joissa porot laiduntavat noin puolen vuoden ajan ja syövät pääasiassa erilaisia maajäkäliä. Erityisesti vanhat metsät ovat parhaimpia talvilaitumia. Porot suosivat talvella vanhoja yhtenäisiä metsiä, joissa jäkälämäärä ja -tuotto ovat suurimmillaan ja joissa porot näkevät pedot kaukaa. Porot välttelevätkin luontaisesti tiheitä nuoria metsiä.
Lopputalvesta porot hakeutuvat ruokailemaan luppometsiin, jotka ovat lähes poikkeuksetta vanhoja mänty- tai kuusimetsiä. Luppoa porot syövät puiden oksilta ja rungoilta sekä tuulen pudottamana lumen päältä. Hankalina talvina, jolloin maajäkälien kaivaminen ei paksun lumi- tai jääkerrosten takia onnistu, luppometsät ovat ainoa luonnonvarainen vaihtoehto. Tällöin sanotaan, että ”tokka on hangen päällä”. Tällöin ne paliskunnat ja tokkakunnat, joissa on vanhoja luppometsiä selviävät luonnonlaitumilla, kun taas toiset joutuvat ruokkimaan porot kalliilla lisärehulla. Lisäruokinta on niin kallista, että se tekee poronhoidosta kannattamatonta.
Metsien säilyttäminen on siten keskeistä saamelaisten oikeuksien turvaamisessa.
Paliskuntien tavoitteet metsien käytölle
Paliskuntien tavoitteet metsien suhteen vaihtelevat paliskunnittain, ja saamelaisten oikeuksien kannalta oleellista on sopia alueen paliskunnan kanssa tavoitteista ja maankäytöstä. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin arvioida, että valtaosa paliskunnista on todennut, että heidän poronhoitonsa kannalta tavoitteiden tulisi olla seuraavat:
- Maankäytöstä tulee sopia paliskuntien kanssa neuvotellen.
- Kaikki luonnonmetsät tai sen kaltaiset metsät tulisi suojella metsätalouskäytöltä. Suojelun tulisi olla tiukka laintasoinen koska Metsähallituksen omalla päätöksellä tehty suojelu anna riittävää turvaa.
- Metsäalueet tulisi säilyttää rauhallisina ja mahdollisimman yhtenäisinä, koska hakkuut aiheuttavat koskemattomissa metsissäkin pirstovaa vaikutusta.
- Paliskuntien ja Metsähallituksen väliset väliaikaiset rauhoitusmetsät, ns. sopimusalueet, tulisi suojella tiukasti ja pysyvästi.
- Luontaistalousalueiden ja retkeilyalueiden metsät tulisi suojella selkeästi.
- Yksityisten yhteismetsien (5 kpl) luonnontilaiset metsät tulisi lunastaa suojeluun porolaitumiksi.
- Käsiteltyjä metsiä tulisi voida tapauskohtaisesti ennallistaa laidunkäyttöön. Ennen hakattuja taimikoita ja nuoria metsiä on tihentynyt niin läpipääsemättömiksi, etteivät porot niissä viihdy tai pysty kulkemaan.
- Metsäautoteitä tulisi olla mahdollisimman vähän. Niistä ei ole hyötyä poronhoidolle kuin poikkeustapauksissa.
Nämä luetellut tavoitteet ovat siis tulkintoja monen paliskuntien yleisistä näkemyksistä eikä näitä voi pitää sääntöinä yksittäisten paliskuntien kohdalla. Maankäytöstä tulee neuvotella ja sopia erikseen paliskuntien kanssa.
Kolme keinoa tukea Saamenmaan metsien suojelua
Tässä on muutama keino, jolla voi tukea Saamenmaan metsien suojelua:
- Ota julkisesti kantaa Saamenmaan metsien suojelun puolesta lehtien yleisönosastokirjoituksissa tai sosiaalisessa mediassa.
- Ota yhteyttä poliittisiin päättäjiin ja vetoa Saamenmaan metsien suojelun puolesta.
- Lahjoita rahaa luonnonsuojeluun esim. Luonnonperintösäätiöön tai osta yksityismetsää ja perusta siitä yksityinen suojelualue ilman mökkejä.
Teksti on julkaistu myös Metsäaktivistin oppaassa. Lue oppaasta lisää vinkkejä Suomen metsien suojelun edistämiseen:
