Metsähallitus heittää luonnonmetsät, mutta myös omat puun ostajansa bussin alle uhkaamalla hakkuilla kohteissa, joiden suojeluarvot ovat selvät. Nyt metsäfirmoilta vaaditaan viisautta puhaltaa peli poikki.
Suomessa on jäljellä enää hyvin vähän arvokkaita luonnonmetsiä. Silti niitäkään kaikkia ei ole saatu turvaan hakkuilta. Ylipäänsä suojeltua metsää on yhä aivan liian vähän ja tutkijat varoittavat, että ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä luontokato jatkuu.
Suojelullisesti arvokkaita metsiä ei siis ole varaa menettää selluksi, polttoon ja kertakäyttötuotteiksi. Tästä huolimatta Metsähallitus suunnittelee parhaillaan hakkaavansa yli 20 luonnonmetsässä. Mukana on esimerkiksi Etelä-Suomen arvokkain vanha lintumetsä Lapinjärvellä ja laajasti ihmetystä herättänyt osin yli 150-vuotiaiden rantametsien hakkuu Kuhmossa.
Joukko ympäristöjärjestöjä on julistanut luonnonmetsiä hukkaavien hakkuiden vuoksi luonnonmetsähälytyksen, joka on näkynyt niin sosiaalisessa mediassa, kuin metsäyhtiöiden pääkonttoreillakin.
Suomalainen tiedeyhteisö on todennut varsin selväsanaisesti, että jäljellä olevat luonnonmetsät on suojeltava, kun haluamme pysäyttää luontokadon. Tällöin ei haeta kapeinta mahdollista tulkintaa vanhoista, luonnontilaisista metsistä, kuten Orpon hallitus tekee, vaan suojellaan kaikki vanhat metsät ja kaikki luonnontilaiset metsät sekä kohdennetaan suojelua varttuneisiin metsiin, joiden luonnon monimuotoisuuspotentiaali on suurinta, kuten Luontopaneeli ohjeistaa.
Luonnonmetsätyöryhmän kartoittamat monimuotoisuudeltaan arvokkaat metsät valtion mailla tulisi Luontopaneelin mukaan asettaa suojeluun. Tästä huolimatta Metsähallituksella on tällä hetkellä hakkuusuunnitelmia juuri näissä luonnonmetsissä, poikkeuksellisen paljon, vaikka niitä ei pitäisi olla yhtäkään.
Tässä menee raja: luonnonmetsien hakkuut on peruttava
Ympäristöjärjestöjen näkemyksen mukaan raja on vedettävä tässä ja nyt. Luonnonmetsätyöryhmän jo kartoittamissa kohteissa, joiden suojeluarvot ovat kiistattomat, ei voi hakata nyt eikä tulevaisuudessa.
Luonnonmetsiä ei hakata, ellei niiden puuta osteta. Siksi Metsähallituksen puun ostajilla on valta ja vastuu viheltää uhkaava tilanne poikki. Metsähallituksen suurimpien puun ostajien, eli Metsä Groupin, Stora Enson ja UPM:n on linjattava selväsanaisesti, että hakkuut luonnonmetsissä eivät niille sovi.
Muussa tapauksessa Suomen metsäjätit ovat suoraan syyllisiä näiden korvaamattomien luontokohteiden menettämiseen – ja tällainen vastuun pakoilu ei jää huomaamatta myöskään heidän asiakkailtaan. Mielenosoittajat ovat tällä viikolla vaatineet metsäyhtiöiden pääkonttoreilla metsäjättejä viheltämään pelin poikki, perumaan hakkuut luonnonmetsissä ja ilmoittamaan, että vastaavista luonnonmetsistä ne eivät osta jatkossakaan.
Löytyykö ratkaisu luontokatoon Orpon hallituksen metsäkriteereistä?
Petteri Orpon hallitus sorvaa tällä hetkellä poliittisessa prosessissa omia kriteerejään metsille, jotka tulee EU:n biodiversiteettistrategian valossa suojella, osana laajempia suojelutavoitteita.
Metsäteollisuuden suunnalta tulossa oleviin Orpon hallituksen metsäkriteereihin on suhtauduttu toiveikkaasti. Niiden toivotaan tuovan selkeyttä siihen, mitä sopii hakata ja mitä ei. Esimerkiksi Metsä Groupin toimitusjohtaja Ilkka Hämälä toivoi yhtiön tiedotteessa nykyistä selkeämpää rajanvetoa, joka “myös vakauttaa puunhankinnan ja metsänomistamisen toimintaympäristöä.”
Jaan toiveen vahvasti. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että Orpon metsäkriteereistä ei tällaisiksi selkeyttäjiksi ole. Ellei ihmeitä tapahdu, tulemme näkemään poliittisen paineen alla keinotekoisen ulos sulkeviksi määritetyt kriteerit, jotka on valmisteltu EU:n ohjeen vastaisesti suljetussa prosessissa. Tällöin kriteereiltä jää puuttumaan yleinen hyväksyntä, eivätkä ne ratkaise mitään.
EU:n strategia velvoittaa suojelemaan kaikki luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät sekä huolehtimaan niiden asianmukaisista puskurivyöhykkeistä. Orpon hallituksen pyrkimyksenä on kuitenkin suojella vain tätä kapeamman määritelmän metsät (ks. Luontopaneelin kritiikki hallitusohjelman muotoilusta) ja nekin vain aiempia prosesseja ahtaammilla kriteereillä, jotta suojelutarve jäisi vähäiseksi (ks. tutkijoiden kritiikki).
Näyttääkin jo varsin selvältä, että tekeillä ei ole “kansalliset kriteerit”, jotka olisivat “yleisesti hyväksytyt” ja määrittäisivät, mistä metsäyhtiöiden on vastuullista ostaa ja mistä ei, vaan jotka jättävät kiistat auki ja luonnonmetsiä hakkuu-uhan alle. Tällöin katseet kohdistuvat yhä tarkemmin kansainvälisten metsäjättien omiin puunhankintakriteereihin sekä siihen, kenen tuotteisiin puu arvometsistä päätyy.
Mitä on tehtävä?
- Metsähallituksen on luovuttava hakkuusuunnitelmistaan.
- Puun ostajien – suurimpina Metsä, Stora ja UPM – on todettava yksiselitteisesti, että tällainen puu ei heille kelpaa.
- Pääministeri Orpon on löydettävä oma selkärankansa kriteerien määrittelyssä.
Suomalainen metsäteollisuus maalaa itsestään osin epärehellistä kuvaa kestävien arvojen edistäjänä. Nyt on muuttaa toiminta oikeasti kestäväksi.
Pallo on nyt teillä metsäteollisuus: linjatkaa, että ostot suojelullisesti arvokkaista metsistä loppuvat.
Touko Sipiläinen
Maajohtaja, Greenpeace
Fakta: Luonnonmetsähälytys
- Valtion metsiä hoitava Metsähallitus suunnittelee hakkuita yli 20 luonnonmetsässä
- Luonnonmetsähälytyksen ovat käynnistäneet Greenpeace, Metsäliike, Luontoliitto ja Elokapina
- Järjestöt vaativat metsäyhtiöitä kieltäytymään luonnonmetsien ostoista ja Metsähallitusta perumaan hakkuut
- Itsenäinen Koneen säätiön rahoittama Luonnonmetsätyöryhmä on kartoittanut luonnonmetsät valtion mailla, saamelaisten kotiseutualueen eteläpuolella
- Ryhmän kartoituksissaan käyttämät kriteerit perustuvat metsäteollisuuden jo kertaalleen hyväksymiin kriteereihin, kuten METSO-ohjelman ja FSC:n korkean suojeluarvon HCV-määritelmiin ja ovat varsin yhteensopivat EU-komission ohjeistuksen kanssa
