Hallitus vastaa huomenna 9. marraskuuta opposition välikysymykseen metsäpolitiikasta, eli käytännössä siitä, miten Suomi suhtautuu EU:n ennallistamisasetukseen. Asiasta on syntynyt kova poliittinen vääntö – myös hallituksen sisällä – osittain siksi, että ennallistamisasetuksesta levitetään kärkeviä, lähinnä metsäteollisuuden etuja ajavia näkemyksiä.
Koska keskustelu käy kuumana, meinaavat ennallistamisasetuksen vaikutukset ja tarkoitus jäädä lähinnä liioiteltujen uhkakuvien jalkoihin. Luontokadon ja lajien uhanalaistumiskierteen katkaiseminen on kuitenkin niin perustavanlaatuinen kysymys, että sen estämisen pitäisi olla myös kaikkien eduskuntapuolueiden agendalla, joten kerrataan vielä pari tosiasiaa ennallistamisasetuksesta:
Suomi on kansainvälisesti sitoutunut luontokadon torjuntaan
Ennallistamisasetuksessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että Suomen, Euroopan ja koko maailman yhä pahenevaan luontokatoon ja lajien uhanalaistumiskierteeseen halutaan vastata ennallistamalla eri ekosysteemejä ja luontotyyppejä. EU-komission esitys on, että jokaisen maan tulisi ennallistaa 20% pinta-alastaan mailla ja vesillä vuoteen 2030 mennessä, mikä on linjassa myös YK:n joulukuussa pidettävän luontokokouksen päätösluonnoksen kanssa.
Suomi on sitoutunut YK:n kansainväliseen monimuotoisuussopimukseen, jota myös EU pyrkii toteuttamaan. Sen luonto- ja lintudirektiiveillä ei kuitenkaan ole kyetty pysäyttämään luontokatoa.
EU:n tavoitteiden mukaan luontokato piti ensin pysäyttää jo 2010 ja sitten vuoteen 2020 mennessä, näin ei ole tapahtunut. Nyt tavoite on asetettu vuoteen 2030, mutta aiempien kokemusten valossa on selvää, että nykyisten direktiivien avulla sitä ei saavuteta. Ennallistamisasetuksen avulla tavoitetta pyritään kirimään umpeen, ja sen vastustaminen metsäteollisuuden talousintressien nimissä on tolkuttoman lyhytnäköistä – etenkin kun Suomen uhanalaisista lajeista enemmistö elää metsissä ja metsäelinympäristöjen muutokset ovat yleisin syy lajien uhanalaistumiseen.
Päätösvalta Suomen metsistä kuuluu suomalaisille, ei metsäteollisuudelle
Ennallistamisasetuksesta puhuttaessa on lietsottu pelkoa, että nyt iso paha EU tulee ja vie suomalaisilta päätösvallan metsiimme. Tätä argumenttia ovat eri sanoin toistelleet eduskunnassa etenkin hallituspuolue keskustan edustajat mutta myös osa SDP:n edustajista, sekä oppositiopuolueista kokoomus ja perussuomalaiset. Väitteen taustalla on huoli, että ennallistamisasetus rapauttaisi metsäteollisuutemme toimintakykyä.
Metsäteollisuutemme tekee kuitenkin miljardiluokan voittoja vuosittain, eikä osallistu tällä hetkellä luonnolle tuottamansa vahingon – eli metsäluonnon köyhtymisen ja hiilinielujen hupenemisen – korjaamiseen lainkaan tarpeeksi. Jos suomalainen metsätalous on niin kestävää kuin mitä teollisuus ja alan etujärjestöt jatkuvasti antavat ymmärtää, EU:n asetukset ja strategia luontokadon pysäyttämiseksi eivät sen tai Suomen toimintaa haittaa.
Suurin osa suomalaisista haluaa säilyttää metsiemme lajien kirjon ja jäljellä olevat arvokkaat luonnonmetsät tuleville sukupolville. He kohtelisivat metsiämme varsin eri tavalla kuin niitä tällä hetkellä käytetään. Päätösvalta metsistä kuuluu meille suomalaisille, ei ainoastaan metsäteollisuudelle. Tämä on linjassa myös tieteen kanssa. Esimerkiksi Luontopaneelin, Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmastopaneelin tutkijoiden sanoma on selvä: luontokato Suomessa jatkuu ja metsien hiilinielu kutistuu.
Vanhan maailman metsäteollisuuden on muututtava: metsien liikahakkuut täytyy lopettaa, avohakkuita täytyy vähentää ja hakattu puu on käytettävä viisaammin. Tämä on meidän kaikkien etu.
Ennallistamisen hinta on pienempi kuin ennallistamisen laiminlyönnin
Ehdotetun ennallistamisasetuksen toteuttaminen maksaisi komission arvion mukaan Suomelle vuosittain yli 900 miljoonaa euroa. Toisaalta komissio arvioi ennallistamisen tuovan Suomelle 9,7 miljardin euron vuosittaiset hyödyt.
Poliitikkojen puheissa kustannuksia on kauhisteltu ja vedottu muun muassa siihen kuluneeseen väitteeseen, että Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna hoitanut metsiään hyvin. Tämä on erikoista, kun tietää että Suomen metsälajien uhanalaiskehitystä ei ole saatu hidastumaan, monimuotoisuutta turvaavan lahopuun määrää ei ole saatu riittävään nousuun, eikä Suomen viimeisiä luonnonmetsiä suojeltua. Onko poliitikkojen ajatuksena siis, että metsiemme luontoa ei tarvitse suojella, koska jossain muualla kehitys on ollut vielä kehnompaa? Suomen luontoa voi suojella vain Suomessa.
Kustannuspuheessa unohtuu myös se, että eivät ennallistamiseen käytettävät rahat mene mihinkään suonsilmään, vaan iso osa siitä päätyisi ennallistamista tekevien metsä- ja vesistöalan ammattilaisten työn rahoittamiseen, eli kotimaiseen kansantalouteen. Samalla rahoitettaisiin osaamista, jolle on luontokriisin yltyessä yhä enemmän myös kansainvälistä kysyntää.
Luontokato vaikuttaa myös pitkällä aikavälillä suoraan kykyymme tuottaa ruokaa, lääkkeitä ja uutta tieteellistä tutkimusta. Sen torjunta ehkäisee tulevia kriisejä ja luo omavaraisuutta – se on siis suorastaan eksistentialistinen kysymys, jota ei ole varaa jättää tekemättä poliitikkojen tai metsäteollisuuden lyhytnäköisyyden takia.
YK:n, EU:n ja ainakin paperilla Suomen hallituksen tavoitteet ovat samat: luontokatoa halutaan torjua ja monimuotoisuutta edistää. Nyt hallituspuolueiden tulisikin seistä selkä suorana ennallistamisen, suomalaisten enemmistön ja suomalaisen luonnon puolella, eikä lähteä mukaan lähinnä metsäteollisuuden intressejä palvelevaan EU-peikolla pelotteluun.