Greenpeacen aktivistit olivat 11. toukokuuta IJmuidenissa Alankomaissa Brasiliasta tulossa olevan soijalaivan edessä. 225-metrinen alus oli lastattu soijalla, joka päätyy pääasiassa sioille ja siipikarjalle Euroopassa. Euroopan komissio on ehdottanut lainsäädäntöä, joka estäisi tällaisen luontokatoa aiheuttavan tuonnin. Suomi taas on huolissaan, että sama lainsäädäntö voisi vaikuttaa myös suomalaiseen avohakkuumetsätalouteen.
Aktivistien mukana IJmuidenissa oli myös Mato Grosso do Sulin osavaltiossa asuvan Terena-kansan edustaja Alberto Terena. Syy oli selvä. Soija ajaa alkuperäiskansat kodeistaan, kun metsät muuttuvat soijantuotantoalueiksi ja karjan laitumeksi.
Tilanne on jatkuvasti heikentynyt Jair Bolsonaron hallitessa presidenttinä. Alkuperäiskansat eivät ole säästyneet verenvuodatukselta puolustautessaan teollista maataloutta vastaan. He puolustavat kotejaan niin kuin muutkin, jotka joutuvat väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Ihmisten lisäksi uhriksi joutuu myös alueen muu luonto – mikä puolestaan vaikuttaa myös meihin täällä Atlantin toisella rannalla.
Ei liene yllätys, että meidän eurooppalaisten halu syödä lihaa on suuri syy Amazonin sademetsien ja alueen alkuperäiskansojen kotien tuhoon. Brasilialaista soijaa tuodaan myös Suomeen.
Euroopan unioni on 33 miljoonalla tonnilla vuodessa Kiinan jälkeen maailman toiseksi suurin soijan tuoja. Eurooppaan tuotavan rehusoijan kasvattamiseen tarvitaan Euroopan ulkopuolella 119 000 neliökilometriä viljelyalaa, mikä vastaa yli kolmasosaa Suomen pinta-alasta.
Euroopan komissio on herännyt asiaan, ja ehdottaa lainsäädäntöä, joka pysäyttäsi metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden tuonnin. Hyvä näin, mutta puutteita on. Lakiehdotus käsittää vain metsät, mutta ei esimerkiksi savannia, kuten Brasilian Cerrado, joka on myös merkittävä soijantuotantoalue.
Suomikin on nihkeä komission esitykselle, koska hallitus pelkää, että sillä olisi vaikutusta meidän intensiiviseen metsien käyttöömme. “Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että nykymuotoisena ehdotus saattaa metsien tilan heikkenemisen määrittelyn osalta vaikuttaa metsätalouden menetelmiin, jotka kuuluvat kansallisen toimivallan piiriin”, sanotaan valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle 10. helmikuuta. “Metsien tilan heikkenemisen tarkasteluun liittyy suurta epävarmuutta, riskejä sekä hallinnollista taakkaa”, kirjelmässä jatketaan.
Yhdessä virkkeessä on Suomen perinteinen kanta kaikkeen, mikä liittyy metsiin ja Euroopan unioniin. “Valtioneuvosto katsoo, että EU-tasolla tulee välttää kestävän metsätalouden yksityiskohtaista sääntelyä.” Suomi ei siedä metsien hakkuiden sääntelyä – ei kotimaista eikä eurooppalaista. Eikä silloinkaan, kun tavoitteena on suojella maapallolle elintärkeitä ekosysteemejä ja alkuperäiskansojen koteja kaukana Euroopan ulkopuolella.
EU-jäsenmaiden ympäristöministerit kokoontuvat seuraavan kerran 28. kesäkuuta keskustelemaan luontokatoa estävästä lainsäädännöstä. Silloin on lainsäädäntö saatava kohdalleen.
