Kun suomalainen kuulee sanan aarniometsä tai aarnimetsä, herää kuulijan päässä monenlaisia mielikuvia: naavaisia vanhoja puita, syvänvihreitä sammalia – ehkä matalana roikkuvia oksia, joiden siimeksessä liikkuu metsän elämää?
Sanaa aarniometsä ei kuitenkaan juuri näy, kun luontojärjestöt puhuvat vanhoista metsistä. Todellista aarniometsää voi nimittäin olla vaikea löytää, vaikka Suomessa on paljon metsää.
Aarniometsä vai luonnonmetsä?
Aarniometsä on kaunis sana, joka herättää voimakkaita mielikuvia, mutta todellisuudessa Suomesta on hyvin vaikea löytää enää metsää, joka täysin istuisi saduista ja kansantaruista tutun sanan merkitykseen. Alle viisi prosenttia Suomen metsistä on todella vanhaa, ihmisen toiminnalta säästynyttä metsää. Oulujärven eteläpuolella tällaista metsää on alle prosentti.
Suomalaiset eivät siis juuri näe satujen myyttistä aarniometsää kotiensa ikkunoista, vaikka asuisivatkin metsän keskellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meillä olisi vanhoja, hakkuiden jäljistä toipuneita tai toipumassa olevia metsiä. Luonnonsuojeluun ja metsäpolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa niitä kuitenkin kutsutaan yleensä aarniometsän sijasta luonnonmetsiksi tai luonnontilaisen kaltaisiksi metsiksi, sillä toisin kuin luonnonmetsälle, aarniometsälle ei terminä ole tarkkaa määritelmää.
Aarniometsä – tulevaisuuden metsä?
Suomessa metsiä on vuosikymmenien saatossa ja erityisesti viimeisen 70 vuoden aikana käsitelty niin kovakouraisesti, että monimuotoisimmatkin vanhat metsämme ovat hyvin harvoin täysin koskemattomia. Etelä-Suomen metsistä alle 3% on tiukan suojelun piirissä, ja esimerkiksi Pohjois-Karjalasta ei enää löydy vanhaa lehtimetsää lainkaan. Siksi tarujen aarniometsiä etsivän kannattaa puolustaa kaikkia vanhoja metsiä, vaikka niissä olisi kirves joskus vähän kopissutkin.
Tällä hetkellä Suomessa tehdään ympäristöministeriön koordinoimana luonnonmetsien kriteerityötä, eli määritellään sitä, millaiset vanhat metsät ja luonnontilaisen kaltaiset metsät katsotaan mahdollisesti luontoarvoiltaan suojelun piiriin kuuluviksi. Työn tavoitteena on vasta EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteisiin, jossa kunkin jäsenmaan tulisi lisätä suojelua tuntuvasti.
Jos kriteeristö tehdään hyvin ja tiedeperusteisesti – miltä ei valitettavasti tällä hetkellä vaikuta – saadaan luonnonmetsien määritelmäksi sellainen joka suojaa vähäisellä käytöllä olleet metsät teollisuuden hakkuilta. Jos näin käy, ehkä tuleville sukupolville säästyy metsää, joka on jonain päivänä todellista aarniometsää – vanhaksi, luonnontilaiseksi palautunutta metsäluontoa.
Aarniometsä, luonnonmetsä, vanha metsä – kuuntele podcast luonnonmetsien kriteerityöstä
Luonnon tietotoimisto on Greenpeacen parin viikon välein ilmestyvät podcast, jossa puhutaan ajankohtaisista luontoaiheista ja ympäristöpolitiikan käänteistä.
Marraskuussa 2023 äänitetyssä jaksossa metsäasiantuntijat Oona Käyhkö ja Matti Liimatainen kertovat, mistä vanhojen luonnonmetsien kriteeristötyössä on kyse ja miten metsäteollisuuden ja poliittisten toimijoiden painostus uhkaa vesittää sen. Kuuntele jakso, niin tiedät millaisia haasteita aarniometsien luomiseen ja metsäluonnon monimuotoisuuden suojelemiseen tähtäävän työhön liittyy.
