Touko-kesäkuussa laivamme Arctic Sunrise matkasi Sargassomerellä keräämässä tietoa merten suojelualueiden perustamisen puolesta. Kuten hyvin on tiedossa, lukuisat valtamerten lajit ovat vaarassa ilman mertensuojelualueita.
Miksi tällä on väliä juuri nyt?
Kerron kirjoituksen lopussa. Mutta ensin asiaa Sargassomerestä sekä eräästä mystisestä olennosta, nimittäin ankeriaista.
Sargassomeri on poikkeuksellinen ekologinen yhtymäkohta Pohjois- ja Etelä-Atlantin välillä. Alue on elintärkeä lukuisille lajeille kuten, hieman yllättäen, Suomenkin järvistä tutulle euroopanankeriaalle.
Emme tiedä ankeriaista kovin paljon, ja ehkä siitä syystä ne ovat kiehtoneet ihmisiä jo tuhansien vuosien ajan.
Nykyään tiedämme, että erittäin uhanalaiseksi luokiteltu ankerias lisääntyy vain Sargassomerellä. Elämänsä aikana ne siis vaeltavat tuhansia kilometrejä vain kuteakseen siellä, missä ovat syntyneet.
Sitten ne kuolevat.
Erikoinen kala. Matka ankeriaan syntymästä kuolemaan menee parhaan tiedon mukaan jotakuinkin näin:
🎬 Kaikki alkaa Sargassomereltä. Miljoonat vastasyntyneet ankeriaan toukat ajelehtivat ja uivat jopa vuosien ajan merivirtojen armoilla päätyen Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikoiden makeisiin vesiin.
🧬 Synnyinmatkallaan muodonmuutoksia läpikäyneet ankeriaat viettävät elämänsä yleensä juuri makeassa vedessä. Useimmille kaloille vaihdos suolaisesta merivedestä jokiin ja järviin saattaa olla jopa kuolemaksi, mutta ei ankeriaalle.
🐍 Ankerias elää yksinäisyydessä ja jopa useita vuosikymmeniä kasvaen parhaimmillaan toista metriä pitkäksi ja muutaman kilon painoiseksi käärmemäiseksi kalaksi. Naaraat ovat koiraita suurempia.
💫 Sukukypsyyden saavuttaneita ankeriaita Sargassomeri kutsuu jälleen. Alkaa yksi eläinkunnan massiivisimmista joukkovaelluksista takaisin synnyinseudulle.
🤷♀️ Kukaan ei tiedä, miten ankeriaat onnistuvat tuhansien kilometrien matkassaan löytäen tiensä pienistä puroista halki valtavan avomeren aina Sargassomerelle saakka.
🤿 Vasta viime vuosina on varmuudella todettu, että ankeriaat matkaavat juuri Sargassomerelle. Siirryttyään makeasta vedestä mereen ankeriaat nimittäin “katoavat”. On käynyt ilmi, että ne voivat tehdä yksinäistä matkaansa satojen metrien syvyydessä.
🎯 Sargassomeri on valtavan kokoinen alue, eikä kukaan tiedä, miten ankeriaat löytävät toisensa päästyään perille.
💦 Mitä sitten tiedämme parittelusta? Emme oikein mitään. Mutta on arveltu, että naaraat ja koiraat saattavat kerääntyä joidenkin käärmelajien tavoin valtaviksi orgiakimpuiksi laittaen alulle kokonaisen uuden sukupolven, joka aikanaan palaa Sargassomerelle tekemään saman.
⚰️ Parittelun jälkeen ankeriaat kuolevat. Tai siis näin luullaan, sillä kukaan ei ole nähnyt täysikasvuisen ankeriaan tulevan takaisin mereltä makeaan veteen. Ankeriaat siis palaavat synnyinseudulleen kuolemaan.
Miksi tällä kaikella on väliä?
Emme tiedä, mikä saa ankeriaat aina vain palaamaan ja lisääntymään juuri Sargassomerellä.
Mutta tiedämme kyllä mikä ankeriaita, valtameriä ja lopulta meitä kaikkia odottaa, jos Sargassomeren kaltaisia alueita ei suojella nyt.
YK-maat jatkavat paraikaa uuden merisopimuksen voimaantulon valmistelua New Yorkissa – tämä on tärkeää, jotta sopimus voi auttaa suojelemaan Sargassomeren kaltaisia alueita heti ensimmäisestä osapuolikokouksesta lähtien. Greenpeace on mukana kirittämässä neuvotteluja ja siksi myös laivamme kiertävät juuri nyt ympäri maailmaa: näytämme, missä suojelua kipeimmin tarvitaan.
Työ merten puolesta on mahdollista vain tukijoidemme ansiosta. Siksi haluan kiittää kaikkia tukijoitamme siitä, että olette mukana edistämässä maailman merten ja yhteisen tulevaisuutemme suojelua.