Maailman meriä on vuosisatojen ajan kohdeltu kuin ne olisivat äärettömiä – loputtomia ruoan ja luonnonvarojen lähteitä ja pohjattomia jätekuiluja. Nyt rajat tulevat vastaan ja alamme vähitellen ymmärtää, miten elintärkeää merten elämän hyvinvointi on meille kaikille.

Meri peittää yli 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Sen monimuotoinen elämä tuottaa meille ruokaa ja happea, pitää ilmastoa tasapainossa ja tarjoaa monenlaisia elintärkeitä “ekosysteemipalveluja”. YK:n ensimmäinen arvio valtamerten tilasta kertoo, että monin paikoin valtamerten ekosysteemit ovat ihmisen toiminnan runtelemia: liikakalastus, öljy- ja kaasuteollisuus, rannikoiden rakentaminen ja muoviroska vahingoittavat merten kykyä pitää yllä monimuotoista elämää. Jalanjälkemme ulottuu rannikoilta kauas valtioiden rajojen ulkopuolelle eli aavalle merelle.

Nopeat toimet ovat tarpeen. Tällä viikolla YK järjestää ensimmäisen korkean tason valtamerikonferenssin, jossa hallitukset, yritykset, tavalliset ihmiset ja merten ystävät etsivät ratkaisuja merten saastumiseen, suojeluun, liikakalastukseen ja merten happamoitumiseen.

Koralliriutan säihkyvää elämää Meksikonlahdella. Greenpeacen osallistui korallien tilan kartoitukseen vuonna 2010. Kohoavat lämpötilat ja merten happamoituminen ovat vaaraksi koralleille.

Ilmastopäästöt muuttavat meriä hälyttävän nopeasti

Ilmastopäästöjen rajoittaminen ja Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano ovat kokouksen keskiössä (Trumpin hallinnon häpeällisestä venkoilusta huolimatta). Se on tärkeää, sillä öljyn, hiilen, turpeen ja kaasun polttamisen vaikutukset näkyvät merissä hälyttävällä tavalla jo nyt: niistä on tullut lämpimämpiä, happamampia ja vähähappisempia.

Muutosten vauhtia ja mittakaavaa on vaikeaa edes käsittää. Meret happamoituvat nopeammin kuin ainakaan 65 tai jopa 300 miljoonaan vuoteen. Tämä yksin voi muuttaa merten elämää perustavanlaatuisesti jo yhden ihmisiän aikana. Fossiilisista polttoaineista on siirryttävä uusiutuvaan energiaan nopeasti. Kokouksen viralliset järjestäjät näyttävät mallia: Ruotsi hankkiutuu eroon fossiilisista polttoaineista ja Fidzi on yhdessä muiden Tyynenmeren saarivaltioiden kanssa vaatinut maailmanlaajuista kieltoa uusille hiilikaivoksille ja fossiiliteollisuuden laajentumiselle.

Pikkuruisten planktonlevien kukinta näkyi Beringinsalmesta avaruuteen asti elokuussa 2016. Kasviplanktonista saavat alkunsa merten ravintoketjut, jotka johtavat jättimäisiin valaisiin ja jääkarhuihin asti.

Merten elintärkeät toiminnot turvataan suojelualueilla

Valtamerten tärkeiden toimintojen pelastamiseksi tarvitaan suojelualueita, joilla elämä voi kukoistaa, toipua ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Maailman maat ovat siksi sopineet, että vähintään 10 prosenttia meristä ja rannikoista suojellaan vuoteen 2020 mennessä. Seuraavana askeleena maat ovat tutkimustiedon perusteella sitoutuneet suojelemaan vähintään 30 prosenttia meristä vuoteen 2030 mennessä.

Nyt meristä on jollain tapaa suojeltu alle 3 prosenttia, ja vain vähän yli prosentti on rauhoitettu kokonaan teolliselta toiminnalta. Valtaosa maailman meristä on, kuten Pohjoisen jäämeren keskiosa, aavaa merta eli jää yksittäisten valtioiden hallinnan ulkopuolelle. Siellä tilanne on vielä heikompi: alle prosentti aavan meren alueista on suojeltu. On selvää, että merten pelastaminen tarkoittaa suojelualueiden perustamista sekä valtioiden hallinnassa oleville alueille että kansainvälisille vesille. Työkaluja aavan meren suojelualueiden perustamiseksi ei vielä ole, mutta valmistelevat neuvottelut niiden perustamiseksi on aloitettu YK:ssa.

Paholaisrauskuja (Manta alfredi) Nusa Penidan rannikon edustalla.

Tämänviikkoisen valtamerikonferenssin pitää lähettää vahva viesti: yhteisten mertemme suojelussa on siirryttävä valmistelevista neuvotteluista varsinaiseen työhön, jotta uusi kansainvälinen sopimus saadaan pian voimaan. YK päättää asiasta lähiviikkoina.

Kokouksen alla hallitukset ja muut tahot ovat listanneet vapaaehtoisia sitoumuksiaan, joilla aikovat edistää mertensuojelua. Tämä on totta kai hyvä juttu, mutta vapaaehtoisten sitoumusten teho ja tulokset ovat tavanneet olla surkeita. Meret eivät tarvitse enempää hyväntahdon eleitä, vaan tekoja jotka näkyvät konkreettisessa todellisuudessa.

Teksti: Daniel Mittler, kansainvälisen Greenpeacen johtava poliittinen neuvonantaja.
Käännös: Laura Meller