Uuden hallituksen muodostaminen lähti liikkeelle perjantaina, kun hallitustunnustelija Petteri Orpo lähetti puolueille 24 kysymystä. Puolueiden vastaukset avaavat näkymää Suomen tulevaan suuntaan. Mitä puolueiden vastauksista kannattaa ainakin tsekata, kun ne tiistaina klo 12 jälkeen julkaistaan? Alla viiden kohdan tärppilistamme.
1. Vihreä siirtymä ratkaisujen ytimessä vai sivuroolissa?
Suomen talouselämän viesti on nyt harvinaisen vahva ja laaja: vihreä siirtymä on Suomelle kaikkien aikojen jättipotti – talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin mahdollistaja – kunhan päättäjät eivät tyri vaan pitävät muutoksen ajurit, erityisesti vahvan hiilineutraali 2035 -ilmastotavoitteen voimassa.
Myös ministeriöiden korkeimmat virkamiehet, evästäessään tulevaa hallitusta, nostivat tärkeimmäksi viestikseen: “1. vihreässä siirtymässä on edettävä nopeasti”.
Kansliapäälliköt korostivat, että hiilineutraali 2035 -tavoitteesta ja luonnon monimuotoisuustavoitteesta on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni. Kiertotaloudesta olisi tehtävä talouden valtavirtaa ja vihreään siirtymään olisi investoitava 3-8 mrd vuodessa seuraavien 30 vuoden ajan.
Onkin kiinnostavaa nähdä, onko vihreä siirtymä puolueilla ratkaisujen ytimessä, kun kysytään taloudesta, työllisyydestä ja keskeisistä yhteiskunnallisista muutoksista.
Perussuomalaisten Riikka Purran mielestä Suomen ilmastotavoitteen tärkeyden hehkutuksessa ei vieläkään päästä konkretiaan. Kummallinen väite. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton vihreiden investointien dataikkuna on mitä konkreettisin: vireillä on yli 15 miljardin euron hankkeet ympäri Suomea.
2. Ilmastotavoite leikisti vai aikuisten oikeasti?
On selvää, että kokoomuksen johdolla Suomen hiilineutraliuus 2035 -tavoitteesta ei tulla luopumaan. Kokonaan eri asia on, aiotaanko sitä toteuttaa.
On helppoa kannattaa ja mahdollistaa kaikkea sitä, mitä on jo yritysten toimesta kovassa vauhdissa ja nosteessa. Eli energia- ja teollisuusinvestoinnit sekä niiden edellyttämä infra, sujuva luvitus, T&K, työvoiman koulutus jne.
Kokonaan eri asia on näyttää johtajuutta asioissa, joissa sitä eniten juuri nyt tarvitaan – asioissa, jotka eivät etene tai korjaannu omalla painollaan. Näitä kipukohtia ovat nostaneet esiin paitsi ilmasto- ja luontotutkijat, myös erinäiset talouspolitiikkaa (!) arvioivat tahot:
- Talouspolitiikan arviointineuvosto korosti ilmastopolitiikan korjausliikkeiden tarvetta erityisesti maataloudessa, metsätaloudessa ja maankäytössä sekä liikenteen verotuksessa.
- Talousjärjestö OECD:n maaraportin yksi kolmesta pääviestistä koski ilmastopolitiikan tehokkuuden parantamista ja metsätalouden ja muun maankäytön hiilinielun lisäämistä.
- Valtiovarainministeriö korosti virkamiespuheenvuorossaan talouden rakenteiden uudistamista, päästöjen hinnoittelua ja erityisesti nieluista huolehtimista. (Ks. kalvo 12)
Huomannette trendin?
Olennainen uskottavuusmittari puolueiden ilmastovastauksissa on, mitä ratkaisuja ne tarjoavat hiilinielujen korjaamiseen.
Kysymystä hakkuutasoista ei voi väistää. Kuten Luonnonvarakeskuksen tutkimus maa- ja metsätalouden tehokkaista ohjauskeinoista summaa:
- “Metsien hiilinieluja voidaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä kasvattaa eniten vähentämällä hakkuita. Seuraavaksi eniten nieluihin ja päästöihin voidaan nykytiedon perusteella vaikuttaa suometsien hoidon käytännöillä […]”
Samoin biotalouspaneeli, joka perustettiin vahvistamaan metsäteollisuuteen liittyvien toimien valmistelua ja tutkimuksen ääntä, toteaa:
- “On ilmeistä, että metsien hiilinielua ei ole mahdollista ylläpitää viimeaikaisella hakkuutasolla niin, että ilmastovelvoitteet ja -tavoitteet saavutetaan.”
Eli tarkkaile, mitä puolueet sanovat vastauksissaan ilmastopolitiikan kipupisteistä: kuten nieluista, hakkuutasoista, liikenteestä – niin, ja tuulivoimasta.
Orpo kysyi ydinvoimasta, mutta olennaisempaa olisi ollut kysyä suoraan tuulivoimasta. Kokoomushan tietää hyvin, että ydinvoimasta puolueiden välille ei saa enää olennaisia eroja. Sen sijaan tuulivoima, johon yksityinen raha parhaillaan virtaa ja joka on vetytalouden veturi, on ollut perussuomalaisille vaikeampi pala.
3. Luontopolitiikkaa vai luontolässytystä?
Kaikki rakastamme luontoa, juu. Neljä viidestä suomalaisesta luokittelee itsensä luontoihmiseksi. Silti luontokato Suomessakin jatkaa etenemistään. Luontotyypeistämme puolet on uhanalaisia ja keskimäärin 60 prosenttia luonnon tilasta on menetetty. Kuten tieteen ääntä edustava Luontopaneeli summaa: “Seuraava hallituskausi on kriittinen”.
Tutkijat ovatkin esittäneet reseptinsä luontopositiivisen Suomen rakentamiseen jo heinäkuussa ja kiinnostavaa on, paljonko siitä näkyy puolueiden vastauksissa.
Luontopaneelin mukaan tarvitaan muun muassa luontolaki, metsälain uudistus ja vesilain päivitys. Suojelurahoitus on nostettava aivan uudelle tasolle ja ympäristölle haitalliset tuet korjattava. Aiheuttaja maksaa -periaatetta on toimeenpantava laajamittaisesti, ylikulutusta hillittävä ja maan- ja vesienkäytön kestävyys turvattava. Niin, ja ne hakkuutasot saatava kestävälle tasolle.
Petteri Orpo on sitoutunut suojelemaan valtion omistamat, jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät, mikä on hieno homma. Samalla se on vasta se helppo, ensimmäinen askel. Tulevalla hallituskaudella on luotava ja toteuttava askelmerkit EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti 10 % tiukan suojelun ja 30 % oikeudellisen suojelun tavoitteiden saavuttamiseen maa- ja merialueilla vuoteen 2030 mennessä, rinta rinnan ennallistamistavoitteiden kanssa.
Etelä-Suomen metsissä lisäsuojelu on vaikeinta ja samalla niin tärkeää. Tästäpä saadaankin yksi olennainen uskottavuustesti: Vain reilu kuukausi sitten puolueet tukivat lähes yksimielisesti tavoitetta Etelä-Suomen metsiensuojelun merkittävästä lisäämisestä, tähtäimenä 10 %. Nähtäväksi jää, kuinka monen puolueen vastauksissa painottuu 10 % suojelutavoite metsille ja ylipäänsä suojelutavoitteiden nopea, riittävästi resursoitu toteutus, sekä tavoitteiden vieminen toteen valtion omilla, Metsähallituksen mailla ja tulostavoitteissa.
4. Metsä- ja ruokapolitiikka ajelehtimista vai uudistumista?
Puolueilta kysyttiin myös suomalaisesta ruuantuotannosta ja metsätalouden tulevaisuudesta. Vastauksista näemme, ovatko puolueet ajan hermoilla.
Sellainen metsätalous ja ruuantuotanto pärjää, joka ennakoi muuttuvaa maailmaa ja markkinoita ja sopeutuu niihin. Metsätalouden tutkijat ovatkin kehottaneet ennakoimaan alenevia hakkuutasoja ja ruoka-ala ruokamurrosta.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan ja Euroopan metsäinstituutin mukaan metsäala on merkittävien muutosten edessä ja varautuminen on aloitettava jo nyt. Tulisi varautua esimerkiksi ilmasto- ja luontotavoitteiden kiristymiseen ja siihen mahdollisuuteen, että hakkuukertymät vähenevät nykytasostaan. Tuotannon sivuvirtoja pitäisi vapauttaa energiantuotannosta ja saada ohjattua korkean arvonlisän tuotteiden valmistukseen.
Luonnonvarakeskus (LUKE) visioi, että Suomi elää metsästä myös 2035 ja metsäsektorin arvonlisä voisi kaksinkertaistua, vaikka puun käyttö pysyisi hieman nykytasoa alempana (vuoden 2019 tasolla) tai vaikka puun käyttö laskisi viidenneksen nykytasolta. Itsestään tämä ei kuitenkaan tapahdu, vaan vaatisi määrätietoista poliittista ohjausta arvoketjujen pidentämiseksi ja mittavien investointien houkuttelemiseksi.
Maatalouden osalta Carbon Action -yrityskoalitio peräänkuuluttaa konkreettisia toimia uudistavan viljelyn yleistymiseksi koko ruokajärjestelmässä ja lähes 30 elintarvikealan toimijan verkosto vaatii tulevalta hallitukselta panostuksia kasvispohjaiseen ruokaan.
Niin. Se ilmastoruokaohjelma, jonka keskusta kuluneella kaudella torppasi, on tulevalla hallituskaudella entistäkin ajankohtaisempi ja tarpeellisempi. Miten teema ja toimet näkyvät puolueiden vastauksissa?
5. Muutosten mahdollistajat?
Orpo kysyi myös byrokratian ja hallinnollisen taakan keventämisestä.
Taakkaa hallintoon luo näennäistekeminen, joka pyörittää työryhmiä vuodesta ja hallituskaudesta toiseen, törmäillen samoihin vanhoihin esteisiin ja pääsemättä koskaan maaliin. Siihen ei ole enää varaa. Vihreän siirtymän kustannustehokas ja oikeudenmukainen vihreä siirtymä vaatii oikein resurssoitua ja hyvin johdettua hallintoa.
Perussuomalaisten esitys ympäristöministeriön lakkauttamisesta ei onneksi ole saanut muilta puolueilta tukea. Selvää onkin, että ympäristöhallinnon riippuvuutta ja voimavaroja on päin vastoin vahvistettava.
Lisäksi on panostettava ympäristötalouden osaamiseen ja työkaluihin. Valtiovarainministeriö julkaisi joulukuussa 2022 ensimmäistä kertaa oman ilmasto- ja luontostrategiansa ja tarvitsee nyt selkeän mandaatin – ratkomaan juuri niitä viheliäitä pulmia, jotka vaativat ministeriöiden sektorirajat ylittävää riskienhallintaa ja ennakoimista.
Petteri Orpo perusti valtiovarainministerinä 2019 valtiovarainministereiden kansainvälisen ilmastokoalition. Nyt olisi aika viedä koalition Helsinki-periaatteet myös Suomen hallitusohjelmaan muistuttamaan talous- ja rahoituspolitiikan työkalujen johdonmukaisesta hyödyntämisestä.
Puolueiden vastaukset siihen, miten oikeudenmukainen vihreä siirtymä otetaan myös resurssoinnin ja hallinnon puolesta tosissaan, kertovat omalta osaltaan paljon.
Tästä se lähtee! Nyt on oikea aika selättää ilmastokriisi ja pysäyttää luontokato, eikö niin kokoomus?