Yhdysvallat ja Kiina ovat keskittyneet kauppasotaansa, ja Yhdysvallat on lähdössä Pariisin ilmastosopimuksesta. Tällaisessa maailmassa juuri eurooppalaisten on näytettävä mallia, ja puskettava päättäjiä ilmastopäätöksiin. Euroopan unioni on yksi maailman kolmesta suuresta talousmahdista Yhdysvaltojen ja Kiinan lisäksi, ja meillä on myös historiallinen vastuu, sillä olemme työntäneet ilmakehään yli viidenneksen (22%) sinne päätyneistä kasvihuonekaasuista.
Eurooppalaiset ovat jo marssineet ilmaston puolesta kaupunkiensa kaduilla, mutta lisää työkaluja tarvitaan. EU on hyvä työkalu, ja parhaassa tapauksessa sen ilmastolaki on hyvä lisä työkalupakkiin.
Mutta sahalla ei tee mitään, jos terä on tylsä. Ilmastolaki on käyttökelvoton, jos tavoitteet eivät ole tarpeeksi vahvoja.
Mikä on vialla?
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on sanonut, että ilmasto- ja ekologinen kriisi ovat tärkeimmät asiat, jotka EU:n on kohdattava. Hän lupasi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman komissionsa ensimmäisen sadan päivän aikana. Ohjelman sydän on EU:n ilmastolaki, ja sen hän esittelee keskiviikkona 4. maaliskuuta.
Ilmastolaki ei kuitenkaan ole vielä kunnossa – ainakaan sen mukaan, mitä siitä olemme etukäteen saaneet kuulla:
- Ilmastolakiehdotuksessa ei ole suunnitelmaa, kuinka lopetetaan tuet fossiilisille polttoaineille ja muilla ilmastolle haitallisille aloille, kuten lentoliikenteelle, lentoasemille ja teolliselle maataloudelle.
- Ilmastolakiehdotus ei puutu fossiilisen energian yhtiöiden poliittiseen vaikuttamiseen ja viherpesuun.
- Ilmastolakiehdotus ei ota huomioon karjatalouden kasvavaa ilmastovaikutusta. Karjatalouden osuus EU:n päästöistä on 12-17%.
- Ilmastolakiehdotuksessa pitäisi olla uusien bensiini- ja dieselautojen kielto vuoteen 2028 mennessä.
Euroopan unioni pystyy parempaan. Ilmastolakiehdotuksessa keskitytään nettonollapäästöihin (päästöt ja hiilinielut – esimerkiksi metsien kasvun ansiosta – ovat yhtä suuret) vuoteen 2050 mennessä. Se on hyvä, mutta sen lisäksi tarvitsemme riittävän päästövähennystavoitteen vuodelle 2030. Lakiehdotuksessa velvoitetaan vain komissio esittämään tarkennusta – ja sekin vasta syyskuuhun mennessä, kun ilmastokokous on jo marraskuussa.
Jotkin Euroopan hallitukset tukevat jo 55 prosentin päästövähennystavoitetta vuodelle 2030 (verrattuna vuoteen 1990), mutta se ei riitä saamaan Euroopan unionia polulle, joka rajaisi lämpenemisen Pariisin sopimuksen mukaiseen 1,5 asteeseen. Kahdella maalla – Tanskalla ja Suomella – on jo kotimainen tavoite, joka pitäisi meidät 1,5 asteen lämpenemisessä. Mutta tarvitsemme koko Euroopan unionia sitovan tavoitteen, jonka pitää olla ainakin 65 prosentin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä. Ja EU:n on lyötävä tämä tavoite pöytään jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa ilmastokokousta tämän vuoden marraskuussa Glasgow’ssa. Muuten ilmastokokous voi lässähtää, ja koko Pariisin ilmastosopimus olla uhattuna.
Toinen kipukohta on raha. Kestävien investointien suunnitelmaan on varattu biljoona euroa (1 000 000 000 000 euroa!) Euroopan muuttamiseksi ilmastoystävälliseksi. Mutta Bruegelin ajatushautomon mukaan rahaa on liian vähän, varsinkin kun suurin osa rahoista on jo joko osa nykyistä EU:n budjettia tai tulossa yksityiseltä sektorilta. Rahan saamiselle on löysät ehdot, joten niitä voi päätyä jopa fossiilisiin polttoaineisiin ja maihin, jotka eivät ole sitoutuneet hiilen polton lopettamiseen vuoteen 2030 mennessä ja fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseen 2040 mennessä. Vain 7,5 miljardia kokonaissummasta on rahaa, jossa rajataan ehdottomasti ulos tuki fossiilisille polttoaineille.
Kuka päättää?
Voisi kuvitella, että EU:n ilmastolaista ja vihreästä ohjelmasta päättävät byrokraatit niissä suurissa Brysselin rakennuksissa, jotka ovat television uutislähetyksistä tulleet tutuiksi. Väärin. Päätökset tehdään paljon lähempänä. Ne tehdään eurooppalaisten omissa pääkaupungeissa.
Toki Euroopan komissio tekee ehdotukset, mutta Euroopan parlamentti keskustelee niistä ja tekee niistä toivon mukaan parempia. Mutta lait säädetään yhteispäätösmenettelyllä Euroopan neuvoston kanssa, joten mikään laki ei tule voimaan ilman sekä parlamentin että neuvoston hyväksyntää. Euroopan neuvostossa istuu meidän oma pääministerimme Sanna Marin muiden eurooppalaisten kollegojensa kanssa.
Mitä sinä voit tehdä?
Euroopan ilmastopolitiikkaan vaikuttaminen on lähempänä kuin olemme ehkä kuvitelleetkaan. Meidän eurooppalaisten on kunkin painostettava omia hallituksiamme miten vain parhaiten osaamme. Voimme osallistua seuraavaan ilmastomarssiin, voimme tviitata, voimme vedota pääministeriimme ja muihin ministereihin. Me emme ole yksin, meitä on kaikissa Euroopan pääkaupungeissa Lissabonista Helsinkiin ja Brysselistä Sofiaan. Sillä jos me emme tee sitä, ei sitä tee kukaan muukaan.
