Pariisin ilmastokokouksesta saatiin tärkeä signaali siitä, että fossiilienergian aikakausi alkaa olla lopuillaan. Sopimuksessa on kuitenkin vielä monia puutteita. Eräitä näistä pohtii tässä vierasblogissa Saamelaisneuvoston edustajana kokouksessa ollut Jan Saijets.
Ilmastokokouksen tulos
Olin mukana Pariisin ilmastoneuvotteluissa joulukuun alussa Saamelaisneuvoston delegaatiossa osana alkuperäiskansojen suurempaa työryhmää. Yritimme saada ilmastosopimuksen operatiiviseen ja laillisesti sitovaan osaan mukaan alkuperäiskansojen oikeuksien huomioon ottamisen, mutta lopputuloksena oli laiha kompromissi.
Alkuperäiskansojen vaatimuksena olivat myös päästövähennykset, jolla lämpeneminen rajattaisiin 1,5 °C asteeseen vuosisadan loppuun mennessä, mutta sitäkään ei saavutettu. Sopimuksen lopputulokseksi tuli alle 2 °C lämpenemisraja ja sekin perustuu maiden vapaaehtoisiin toimiin ilman selkeää konkretiaa. Kokouksessa esitetyt maiden päästövähennyslupaukset eivät riitä tähän alkuunkaan, ja olivat lähempänä 3 °C lämpenemistä ja riippuivat toisten maiden rahoitushalukkuudesta. Ainoa maininta alkuperäiskansoista laillisesti sitovassa sopimustekstissä liittyy alkuperäiskansojen tietojen hyödyntämiseen ilmastonmuutokseen sopeutumisessa artikla 7:ssä.
Arktisten alueiden alkuperäiskansat kuten inuiitit ja saamelaiset kärsivät eniten mahdollisesta ilmaston lämpenemisestä, koska meidän kulttuurimme olemassaoloon talvi on ehdottoman tärkeää. Erityisen kohtalokkaaksi asian tekee vielä se, että tutkimusten mukaan arktisten alueiden ja Suomenkin alueen lämpeneminen on karkeasti ottaen kaksinkertainen kuin maapallolla keskimäärin – talvella peräti kolme- tai nelinkertainen.
Alkuperäiskansojen oikeuksien suojelulle ilmastosopimuksessa ovat vankat perusteet: niiden alueilla on 80 % maapallon luonnon monimuotoisuudesta. Alkuperäiskansat ovat ne, jotka ensimmäisenä kärsivät ilmastonmuutoksesta, ja ne, jotka puolustavat metsiä ja koskematonta luontoa fossiilisten energiavarantojen käyttämistä vastaan. He puolustavat siis maailman hiilivarastoja ja maksavat siitä usein hengellään. Sademetsien hävityksissä Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa murhataan ja katoaa alkuperäiskansan edustajia lähes päivittäin.
Miten tästä eteenpäin Suomessa?
Saamelaisten oikeudet toteutuvat luontoa suojelemalla
Saamelaisen elinvoimaisen kulttuurin osalta on elintärkeää, että talvet säilyvät. Perinteiset elinkeinot ovat täysin luonnosta riippuvaisia ja muuttuvat tai tuhoutuvat ilmaston muuttuessa. Maapallon keskimääräisen lämpötilan nousu 1,5 °C asteella voi viedä meiltä talvet. Päästöjä täytyy vähentää ja maailman ja Suomen hiilivarastoja kasvattaa tai ainakin olla tuhoamatta. Luonnonmetsien säilyminen on avainasemassa etenkin poronhoidon sopeutumisessa ilmastonmuutokseen. Todennäköisesti runsaslumiset keväät, jäiset hanget ja syksyiset märät, jäätyvät jäkäliköt tulevat ilmiöinä entistä tavallisimmiksi, jolloin ainoa turvaa antava puskuri on mahdollisimman monipuoliset metsä- ja luonnonlaitumet, jotta elinkeino pärjää tulevaisuudessa.
Yksi mahdollisuus olisi kehittää arktisiin metsiin soveltuva ”carbon credits” – järjestelmä, jolla mukaillaan paikoin sademetsissä käytössä olevaa REDD-järjestelmää. Jos metsien hiilivarastoille arvioidaan hinta, voi taloudellisesti kyseenalaisen hakkaamisen sijaan tulla kannattavaksi suojella hitaasti kasvavia metsiä.
Boreaalisten metsien hiilivarasto on maailmassa merkittävä ja Suomessakin hakataan saamelaisten kotiseutualueella pääosin vanhoja yli 150 vuotta vanhoja metsiä. Saamelaisten poronhoitajien kannalta hakkuiden jatkuminen on pääasiassa vahingollista, mutta nämä sallittiin vuonna 2010, kun tehtiin valtaväestön paineessa metsäsopukompromissi. Kanadan boreaalisten metsien kohdalla tällaista REDD-järjestelmää mukailevaa mallia ovat eräät tahot pystyttämässä ja sieltä voisi ottaa oppia Suomeen. Tosin Suomi oli Pariisin neuvotteluissakin REDD-mekanismia vastaan ja tuskin vapaaehtoisesti lähtee siihen mukaan.
Monet ilmastonmuutosta tukevat elintärkeät toimet ovat todennäköisesti valtapolitiikalle vastentahtoisia. Vieläkin tarvitaan aktiivisia kansalaisia, vaikka meillä nimellisesti onkin nyt sopimus, jolla on tarkoitus maailma pelastaa.
Jan Saijets
Kirjoittaja on Inarin Angelista kotoisin oleva saamelaisalueen metsäkysymyksiin perehtynyt Saamelaiskäräjien jäsen (2008-2011 ja 2016 – 2019) ja Suomen Porosaamelaiset ry:n ja Saamelaisneuvoston edustaja Suomen FSC- työryhmässä.