Aloitimme tänään Puolet parempaa-kampanjan, joka vaatii kuntia puolittamaan eläinperäisten tuotteiden hankinnat vuoteen 2030 mennessä. Tarvitsemme puolet parempaa ruokaa ilmaston, luonnon, rakkaiden vesistöjemme, eläinten hyvinvoinnin ja oman terveytemme sekä kestävämmän ruoantuotannon vuoksi.
Ilmastolle puolet parempaa
Ruoan ilmasto- ja luontovaikutukset ovat suuret myös Suomessa.
Maatalousperäisten päästöjen osuus Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on jopa neljänneksen ja huomattava osa näistä päästöistä on peräisin lihan ja maidon tuotannosta. Lehmien märehtimisestä ja ulosteesta syntyy metaania, joka on useita kymmeniä kertoja hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Pelkästään tämä kotieläinten ruoansulatus ja lannankäsittely tuottavat peräti viisi prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.
Eläintuotanto vie myös valtavasti peltopinta-alaa. Jopa 70% Suomen peltoalasta käytetään eläinperäisen ruoan tuotantoon. Pelkästään naudanlihan ja maidon tuotannon tarpeisiin on valjastettu yli puolet maatalousmaasta. 2000-luvun aikana taas 50 000 hehtaaria turvemailla sijaitsevaa metsää on raivattu pelloksi lehmien lannan levitystä varten.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että joka päivä keskimäärin kahdeksan jalkapallokentällistä metsää on kaadettu lehmien ulosteen tieltä. Tilalliset eivät pellon raivausta ilkeyttään tee vaan tilanteeseen on ohjannut muiden muassa nautatilojen keskittyminen tietyille alueille ja peltomarkkinoiden haasteet, maataloustuet ja lannan levityksen rajoitukset. Yhtä kaikki jo tämä luku kertoo sen, että systeemi on rikki.
Tarvitsemme parempaa..
Samaan aikaan Suomen maatalouden päästöt eivät ole laskeneet käytännössä lainkaan vuosikymmeniin. Maatalouden ns. taakanjakosektorilla raportoitavat päästöt ovat pysyneet samana 1990-luvun alusta alkaen eikä maankäyttösektorillakaan raportoitavissa päästöissä juhlimista ole, sillä viljelysmaan päästöt ovat kasvaneet 1990-luvun jälkeen turvepeltojen pinta-alojen kasvun vuoksi. Yhteensä maatalousperäiset päästöt vastaavatkin neljännestä kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.
Petteri Orpon hallitus on tehnyt selväksi sen, että maatalouden päästöihin ei tulla koskemaan. Ensitöikseen hallitus lakkautti kosteikkoviljelyn tuen, jonka avulla turvepeltoja olisi muutettu kosteikoiksi. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Långin mukaan tällä 30 miljoonan euron lakkautetulla tuella olisi saatu vähennettyä jopa prosentin maatalouden kokonaispäästöjä:
“Tämä olisi ollut maatalouden tukihistorian suurin yksittäinen saavutus ilmastonmuutoksen torjunnassa”, Lång totesi Suomen Kuvalehdelle.
Koska hallitusta ei selkeästi maatalouden ilmastotoimet (eikä sivumennen sanoen muutkaan ilmastotoimet ) kiinnosta, on toimittava siellä, missä muutos on mahdollinen.
..ja siitä päätetään lähelläsi
Julkisesta verovaroin tuetusta ruokailusta päätetään lähelläsi – kuntien ja kaupunkien valtuustoissa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Helsinki, joka maaliskuun alussa julkisti uudet ympäristönsuojelun tavoitteet. Kaupunki linjasi mm. Seuraavaa: “Ruokahankintoja halutaan kehittää kasvispainotteiseen suuntaan sekä puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutus jo vuoteen 2025 mennessä”.
Tutkimus on käytännössä yksimielinen siitä, että mitä kasvispainotteisempi ruokavalio on, sen pienemmät on päästöt. RuokaMinimi-hankkeessa tutkittiin eri ruokavalioiden ilmastovaikutuksia ja suunta oli selvä – vegaaninen ruokavalio oli ilmastovaikutuksiltaan pienin ja lihaa vähentämällä ruokavalion päästöjä voidaan vähentää jopa 40 prosenttia.
Ruokavalioiden muutoksella vaikutetaan myös alkutuotannon eli maatalouden päästöihin. Luonnonvarakeskuksen skenaariolaskelman mukaan pelkästään se, että lihan kulutus vähenisi kolmanneksella ja maitotuotteiden kulutus vähenisi viidenneksellä vuosina 2020-2035 johtaisi 2,3 miljoonan tonnin päästövähennyksiin vuoteen 2035 mennessä.
Ajattele, mitä voisimme saada aikaan puolet paremmalla!
Luonto kiittää puolet paremmasta
Ilmaston lisäksi eläinperäisellä ruoalla on myös merkittävä vaikutus luontoon lähellä ja kaukana. Yksi suurimmista syistä Saaristomeren surkeaan tilaan ja kesäiseen leväpuuroon on sikalat. Eläintilojen lantaa levitetään pelloille, joilta sateet huuhtovat osan lannasta ja sen sisältämistä ravinteista ennen pitkää Itämereen.
Tuoreen Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan taas broileri on suomalaisten ruokavaliossa eniten globaalia lajikatoa aiheuttava elintarvike. Saman tutkimuksen mukaan seuraavaksi suurin globaalia lajikatoa aiheuttava tuoteryhmä on kasvatettu kala.
Onkin tärkeää huomata, että siinä missä lehmillä on laiduntaessaan ja erityisesti perinnebiotooppeja hoitaessaan myös positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, broilereista on vain haittaa. Siksi naudanlihan korvaaminen broilerilla ei ole ratkaisu – on vähennettävä kaikkea eläinperäisten tuotteiden kulutusta.
Saman tutkimuksen mukaan ruokavalioiden lajikatovaikutuksen kohdalla toistuu sama kuin ilmastovaikutuksen: mitä vähemmän lautasella on eläinperäisiä tuotteita, sen pienempi on ruokavalion vaikutus globaaliin lajikatoon.
Kaupungit ja kunnat voivatkin helposti vähentää sekä ilmastojalanjälkeään että luontojalanjälkeään elintarvikehankintojaan muuttamalla.
Ensimmäisenä kaupunkina Suomessa Tampere on selvittänyt toimiensa luontojalanjäljen. Tämän Jyväskylän yliopiston tekemän tuktimuksen mukaan suurin luontojalanjälki aiheutuu nimenomaan elintarvikehankinnoista ja vaikutusta voi pienentää vaihtamalla lihan kasvisproteiineihin ja maidon kauramaitoon:
“Mikäli punaista lihaa hankittaisiin esimerkiksi 50 % vähemmän ja se korvattaisiin vastaavalla kilogrammamäärällä soijatuotteita, kuten tofua, voitaisiin pienentää elintarvikkeiden luontojalanjälkeä 17 % ja hiilijalanjälkeä 18 %. Jos maitotuotteita vähennettäisiin 50 % ja ne korvattaisiin kaurapohjaisilla tuotteilla, vähenisi elintarvikkeiden luontojalanjälki 11 % ja hiilijalanjälki 4 %. Näillä keinoilla pysyttäisiin vähentämään yhteensä 5 % Tampereen kaupungin kokonaisluontojalanjäljestä sekä 2,5 % kokonaishiilijalanjäljestä.”
Puolet parempaa vesistöille
Ilmasto-ja luontovaikutuksista tuttu kuvio toistuu myös kun katsomme ruokavalioiden rehevöittäviä vaikutuksia.
Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen Itämeri-laskurin mukaan suurin osa suomalaisten ns. Itämeri-jalanjäljestä johtuu eläinperäisestä ruokavaliosta. Tätä jalanjälkeä voi pienentää syömällä kasvispohjaista ruokaa. Myös RuokaMinimi-hankkeessa päädyttiin samaan lopputulokseen. Vähemmän lihaa on vähemmän rehevöittäviä vaikutuksia vesistöille (ks. kuva alla, lähde: Suomen Ympäristökeskus).
Puolet parempaa sinulle ja lapsillesi
Jo mainitun Saaristomeren lisäksi myös suomalaisten suonet ovat tukossa liiallisen lihansyönnin vuoksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan peräti 79% suomalaisista miehistä syö ravitsemussuosituksiin nähden liikaa lihaa. Myös naisista neljännes syö liikaa punaista ja prosessoitua lihaa.
Jopa suomalaiset lapset syövät liikaa lihaa kun verrokiksi otetaan ns. planetaarinen ruokavalio. Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan suomalaiset päiväkotilapset syövät viisinkertaisesti liikaa punaista lihaa sekä maitotuotteita kuin mitä olisi hyväksi maapallon ja terveyden kannalta.
Julkisella ruokatarjonnalla on kokoaan suurempi vaikutus
Ruokavalion muutoksissa julkisella ruokailulla on suuri merkitys. Muiden muassa kouluissa ja oppilaitoksissa tarjottu ja verovaroin kustannettu ruoka koskettaa jokaista suomalaista jossain elämän vaiheessa. Päivittäin julkinen sektori tuottaa yli miljoonaa ateriaa.
Eläinperäisten tuotteiden vähentämisellä julkisessa ruokailussa onkin merkittävä kasvatuksellinen vaikutus: kun kasvisruoka tulee jo koulussa tutuksi on siihen helpompi tarttua myös aikuisena ja koulun ulkopuolella. Myös julkisten hankintojen rahallinen arvo on merkittävä. Vuosittain julkinen sektori käyttää elintarvikehankintoihin yli 350 miljoonaa euroa.
Kun eläinperäisten tuotteiden tilalle tuodaan kotimaista ja kestävästi tuotettuja kasvisproteiineja, kasvaa myös suomalaisten viljelijöiden varmuus siitä, että heilahdukset päivittäistavarakaupassa ei näy palkkapussissa.
Lisäämällä kotimaisten palkokasvien kysyntää vahvistamme myös huoltovarmuutta. Herneiden ja muiden palkokasvien viljelyn avulla Suomi voi vähentää myös fossiilisilla tuotettujen tuontilannoitteiden käyttöä.
Julkisten hankintojen kautta voimmekin vauhdittaa myös laajemmin kotimaisen maatalouden kestävyysmurrosta. Kun ilmaston kannalta kestävämpien vaihtoehtojen kysyntä kasvaa, kannustaa se kasviperäisten proteiinien raaka-aineiden ja tuoreiden vihannesten tuottamiseen.
Vaaditaan siis puolet parempaa ruokaa lounaslinjastoille ja kuntien kahvipöytiin, siitä voi alkaa valtava askel kohti ilmastokestävää ja luontoystävällistä syömistä.
