Aloitimme viime viikolla Puolet parempaa-kampanjan, jossa kannustetaan kuntia puolittamaan eläinperäisen ruoan hankinnat vuoteen 2030 mennessä ja ottamaan tilalle puolet parempaa: kotimaisia kasviproteiineja, vihanneksia ja kasvipohjaisia juomia.

Koska maatalouden päästöt eivät ole laskeneet koko 2000-luvulla, ja merkittävä osa päästöistä johtuu lihan ja maidon tuotannosta, on kuntien muutettava sitä, millaista ruokaa arjen lounaslinjastoilla ja buffet-pöydissä tarjotaan. Ilmaston ja luonnon kannalta kestävämpi, kasvispainotteinen ruoka on myös hyväksi terveydelle.

Olemme saaneet kampanjasta valtavan määrän palautetta ja kysymyksiä niin somessa kuin sähköpostitse. Niiden perusteella vaikuttaa siltä, että ruoan ilmastovaikutuksista ja kasvisruoasta liikkuu myös paljon erikoisia tai jopa harhaanjohtavia uskomuksia. Esimerkiksi soijan käyttö kasvisruoassa ja suomalaisen maatalouden päästöt tuntuvat puhuttavan. Tässä vastauksia viiteen väitteeseen, jotka toistuvat saamassamme palautteessa.

Väite 1: Kavisruoassa käytettävä soija on ympäristölle paljon pahempi kuin kotimainen liha, koska sen tieltä hakataan sademetsiä

Suomeen tuotavasta soijasta ylivoimaisesti suurin osa, 95% käytetään eläinten rehuksi, lähinnä siipikarjan ja sian ruokintaan. Vähentämällä lihan kulutusta, vähennetään myös soijan eri puolilla maailmaa aiheuttamaa ympäristökuormaa. 

Jos lihaa kuitenkin haluaa syödä, kannattaa antaa lihaa tuottaville yrityksille palautetta, että soijarehun voisi korvata kotimaisilla kasvivalkuaisilla. Tämä toisi lisää tuloja myös suomalaisille viljelijöille. Kasvisruoassa soijan voi tarvittaessa korvata esimerkiksi kotimaisella kasviproteiinilla.

Väite 2: Kunnat vastaavat myös lasten ruokailuista kouluissa ja päiväkodeissa, kasvisruoka ei maistu lapsille.

On totta, että useassa suomalaisessa kunnassa ja kaupungissa on ongelmia kouluruoan syömisen suhteen. Siihen syökö lapsi kouluruokaa vai ei, vaikuttaa kuitenkin moni tekijä, eikä pelkästään ruoan raaka-aineet. Aiheeseen liittyvää tutkimusta on Suomessa tehty paljon, sitä voi lukea esimerkiksi täältä ja täältä.

Kouluruokailuun vaikuttaa itse ruoan lisäksi myös fyysinen ympäristö, koulun säännöt, koulun etäisyys ruokakauopoista ja pikaruokaloista, ruokailutilan meluisuus, lounaan ajoitus, kodista periytyvät ruokailutottumukset ja asenteet, sosiaalisesta mediasta tulevat kauneusihanteet sekä lasten sosiaalinen tarve kuulua joukkoon sekä itsenäisyyden tarve, mikä osaltaan selittää yleistä kriittistä suhtautumista kouluruokaan. Kristiina Janhonen näkee väitöskirjassaan nuorten kriittisen kouluruokapuheen vahvistavan nuorten välistä yhteenkluuluvuutta ja sen kautta pyritään myös erkaantumaan koulun aikuisista ja nuoremmista oppilaista.

Kasvisruoan houkuttelevuuteen vaikuttaa suoraan sen monipuolisuus. Jos kunnat käyttäisivät nykyistä enemmän hankinnoistaan kotimaisiin kasvisproteiineihin, vihanneksiin ja marjoihin, olisi ruoka myös monipuolisempaa ja houkuttelevampaa. Samalla kunnissa tulisi panostaa henkilökunnan kouluttamiseen, jotta ruoan laatu ja raaka-aineiden hyödyntäminen olisi ajantasalla. Kouluttamiseen ja reseptiikkaan löytyy onneksi myös apua. Ilmastokestävä kasvisruoka-kampanja tekee juuri tätä.

Väite 3: Kasvisruoka ei ole terveellistä, koska siitä ei saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita

Monipuolisesta kasvisruosta saa kaikki ravintoaineet, joita ihminen tarvitsee, kun huolehtii vitamiinien ja raudan saannista. Väite, että ihminen tarvitsee lihaa esimerkiksi lihasten kasvattamiseksi, on pitkälti kulttuurinen myytti, eikä sen tueksi ole tieteellistä näyttöä.

Kasvissyönnin yhteydessä puhutaan usein siitä, saako ruoasta tarpeeksi proteiinia. Yksinkertainen vastaus on, että kyllä saa. Hyviä proteiininlähteitä ovat muun muassa erilaiset kasvipohjaiset proteiinit, palkokasvit ja täysjyväviljat. On myös hyvä tiedostaa, että tutkimusten mukaan suomalaiset kuluttavat liikaa proteiinia, mikä lisää muuan muassa diabetekseen sairastumisen riskiä.

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan kasvispainotteisempi, vähemmän lihaa sisältävä ruoka olisi sekä terveyden että ympäristön kannalta parempi vaihtoehto, ja juuri sitä Puolet parempaa -kampanja ehdottaa – lihan, maidon ja muiden eläinperäisten tuotteiden kulutuksen puolittamista.

Väite 4: Haluatte ajaa suomalaisen maatalouden ahtaalle

Emme halua. Haluamme muistuttaa, että myös kasvisruoka on kotimaista ruokaa.

Viime aikoina on uutisoitu siitä kuinka kasvisproteiinien kysyntä kaupoissa on vähentynyt inflaation ja epävarmuuden myötä. Kotimaisten tuottajien kannalta tätä kysynnän heilahtelua voidaan tasata julkisten ruokailujen kautta.

Kun päätämme, että verovaroin tuotetussa julkisessa ruokailussa vähennetään eläinperäisiä tuotteita ja korvataan ne ennen kaikkea kotimaisin kasvisproteiinein, vakautuvat myös kasvisruoan tuottajan tulevaisuusnäkymät. Tätä voisi ajatella eräänlaisena polttoainepuolelta tuttuna sekoitevelvoitteena – bensassa on tietty osuus biopolttoainetta ja tämän avulla Nesteen biopottoaineelle on luotu markkinat. Vuosittain elintarvikehankintoihin käytetään Suomessa yli 350 miljoonaa euroa. Tästä potista suuremman osan soisi kohdistuvan kotimaisten kasvisproteiinien ja kasvimaidoissa tarvittavien viljojen tuottajille.

Esimerkiksi kotimaisten palkokasvien viljelyyn panostamisesta kiittäisi myös huoltovarmuus.

Väite 5: Suomalainen maatalous on jo kestävää, suomalainen nauta laiduntaa ja syö nurmea eikä tuota paljoa päästöjä

Ei pidä paikkaansa. Monet maataloustuottajat tekevät vapaaehtoisesti ilmastotoimia ja toimia esimerkiksi ravinnevalumien ehkäisemiseksi. Valitettavasti tilanne on kuitenkin edelleen se, että maatalouden päästöt eivät ole laskeneet koko 2000-luvun aikana. 

Maatalouden päästöt vastaavat neljännestä kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Pelkästään tuotantoeläinten ruoansulatuksesta ja lannan käsittelystä tuli vuonna 2022 yhtä paljon päästöjä kuin Helsingin kahdesta hiilivoimalasta. Hanasaaren hiilivoimala suljettiin 2023 ja Salmisaaren hiilivoimala suljetaan 2025.

Kaikki suomalaiset naudat eivät laidunna. Osa naudoista ei pääse edes ulos koko elämänsä aikana. 30 prosentilla suomalaisista tiloista naudat eivät laidunna lainkaan. Selkeintä tilanne on luomutuotannossa, jossa velvoitetaan päästämään naudat laitumelle.

Ylipäänsä laiduntamisen määrä on vähentynyt eivätkä lehmät pidä samalla tavalla huolta perinnebiotoopeista kuin ennen.

Perinnebiotoopeilla ei voi perustella nykyistä nautamäärää. Muutama prosentti nykyisestä nautamäärästä riittäisi pitämään huolta lajirikkaista perinnemaisemista. Kuten kestävien ruokajärjestelmien apulaisprofessori Hanna Tuomisto toteaa Yliopsto-lehden jutussa:

“Suurin osa kotieläintuotteista tuotetaan teollisissa olosuhteissa, jotka eivät edistä perinnebiotoppeja. Jos eläintuotteille olisi vähemmän kysyntää, jäljellejääville eläimille saataisiin ehkä paremmat olot ja perinnebiotooppien hoidossa voisi pitää maisemakarjaa.”

Mitä tulee lehmien syömään rehuun vain puolet rehusta on useimmiten nurmea sisältävää karkearehua. Tämän lisäksi naudat syövät väkirehua, josta iso osa on ohraa tai kauraa ja jossa valkuaisena käytetään suurelta osin ulkomailta tuotua rypsi-tai rapsirouhetta.

*

Kuten näkyy, ruoan ilmasto- ja luontovaikutuksissa riittää paljon pureskeltavaa. Siksi on tärkeää, että keskustelu perustuu tutkittuun tietoon ja väittämien tueksi on esittää myös faktoja. Tutustu Puolet parempaa -kampanjaan, ja lähde mukaan tekemään Suomen kuntien ruokailuista ilmastokestäviä!