Ilmastolakkoilijat eivät pyydä vallankumousta, vaan että me aikuiset kantaisimme vastuumme ja estäisimme lapsia uhkaavan katastrofin.
Helsingin Sanomissa on keskusteltu ruotsalaisen 16-vuotiaan Greta Thunbergin aloittamasta lasten ja nuorten ilmastotoiminnan aallosta. Saska Saarikoski (HS 24.2.) selitti protesteja murrosiän ehdottomuudella.
Lasten ilmastoliikkeessä on kuitenkin kyse jostain muusta kuin sukupolvikapinasta. Ilmastolakkoilijat eivät halua kumota vanhempiensa maailmanjärjestystä. He haluavat pelastaa sen. He eivät pyydä vallankumousta, vaan että me aikuiset kantaisimme vastuumme ja estäisimme lapsia uhkaavan katastrofin.
Thunbergin puhe vaikuttaa ehdottomalta, koska itse olemme menettäneet kykymme puhua ilmastonmuutoksen kaltaisista ilmiöistä selvästi. Konventiot, kohteliaisuus, oman syyllisyyden taakka ja jopa halu olla mukava ihminen estävät meitä sanomasta ääneen, miten vakava uhka on kyseessä ja miten pian pahimmat vaikutukset voivat olla edessä.
Juuri siksi on niin arvokasta, että Greta ja muut nuoret ovat nyt sanoittaneet yhteisen kriisimme kirkkaasti. Olemme tilanteessa, jossa ilmastonmuutos uhkaa tämän päivän lasten elinolosuhteita jo lähivuosikymmeninä. Aika suunnan kääntämiseen lasketaan vuosissa.
Lasten vetoomus kuulostaa viiltävältä, koska he vetoavat syvimpiin tunteisiimme. Ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve tietää elämän jatkuvan. Pelkkä ajatus siitä, että meidän jälkeemme ihmiskuntaa ei enää olisi, tyhjentää elämän merkityksistä. Mutta ehkä tämä tunne voisi olla se, joka saa meidät toimimaan.
Päästöt pitää saada globaalisti nollaan vuoteen 2050 mennessä ja Suomen kaltaisissa maissa jo 2030-luvulla. Meillä ei ole aikaa vierittää vastuuta toimia vaativien lasten niskaan. Muutos on tehtävä niillä eväillä, jotka meillä nyt on. Teknologiset ratkaisut fossiilisista polttoaineista luopumiseksi ovat olemassa. Hyvinvointia voidaan ylläpitää ja hyvää elämää elää myös hiilineutraalissa yhteiskunnassa. Mikä meitä estää?
Tarvitaan suurta yhteiskunnallista muutosta, joka ei synny ilman yhteistä motivaatiota. Tähän pisteeseen pääsy on kestänyt kauan, ja sitä on ehkä hidastanut ilmastonmuutoksen hahmottomuus, yhden selkeän yhteiskunnallisen ongelman puute. Ehkä huoli lapsista on se avain, joka tekee ilmastopolitiikasta henkilökohtaista ja saa meidät toimimaan lastemme luottamuksen arvoisesti.
Sini Harkki
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomissa 26.2.2019.
Kirjoitin aiheesta myös aikaisemmin: Muuttaako lasten ääni ilmastokeskustelun?
Ilmastokriisi voidaan ratkaista yhdessä. Suomessa käydään eduskuntavaalit keväällä 2019. Niissä valitaan eduskunta, joka päättää, odottaako meitä ilmastokatastrofi vai tekeekö Suomi kaikkensa planeettamme tulevaisuuden turvaamiseksi. #NytOnPakko toimia. Tehdään ilmastonmuutoksesta asia, josta ei voi vaieta. Allekirjoita ilmastovetoomus nyt!