Maailmalta on kantautunut viime aikoina huonoja uutisia öljy-yhtiöille, mutta kun fossiilijättien Equinorin, OMV:n ja Teck Resourcesin toimistoilla kiristellään hampaita, ovat uutiset yleensä hyviä ilmastolle.

1. Öljynetsintä epäonnistui Uudessa-Seelannissa

Viime viikolla uutisoitiin, että itävaltalaisen öljy-yhtiön OMV:n viimeisimmät yritykset porata öljyä Uuden-Seelannin rannikolla ovat kuivuneet kasaan. Tämä on valtava – ja samalla tervetullut – isku öljyteollisuuden toimille alueella. Vuonna 2018 Uusi-Seelanti päätti lopettaa lupien myöntämisen kaikille uusille öljynporaushankkeille aluevesillään. Kielto ei kuitenkaan estänyt OMV:a etsimästä uutta öljyä Uuden-Seelannin eteläpuolisilla merialueilla, joihin se oli jo hankkinut öljynetsintäoikeuden. Shell, Equinor ja Chevron olivat hyljänneet poraushankkeensa alueella jo aiemmin, joten OMV oli viimeinen suuri öljy-yhtiö, joka uskoi vielä valtavan öljylähteen löytymiseen.

Greenpeace on alusta asti vastustanut OMV:n toimia yhdessä ilmastoaktivistien, paikallisten alkuperäiskansojen ja satojen tuhansien uusiseelantilaisten kanssa. OMV on saanut tottua päättäväiseen vastarintaan. Yhtiön toimintaa on vastustettu niin pilvenpiirtäjien seinillä kuin rakentamalla öljytuhojen museo. Eivätkä sen huoltoalukset tai kotikulmatkaan ole välttyneet protesteilta. Kaiken tämän jälkeen on mahtava uutinen, että yhtiön haaveet uuden öljyn pumppaamisesta poltettavaksi taivaan tuuliin ovat vetäneet vesiperän.

2. Valtava kaivoshanke jäihin

Maanantaina Teck Resources, kanadalainen energia- ja kaivosyhtiö, veti pois lupahakemuksensa kaikkien aikojen suurimman öljyhiekkakaivoksen rakentamiseksi. Kaivos olisi tuottanut päivittäin 260 000 barrelia likaista öljyä, joten hankkeen hylkääminen on valtava voitto ilmastolle ja alkuperäiskansoille, joiden kulttuuria ja perinteisiä metsästysoikeuksia kaivoksen mukanaan tuomat ympäristötuhot olisivat uhanneet. Voitto on alkuperäiskansojen perustaman Maan Puolustajien johtaman pitkäjänteisen kampanjoinnin tulos. 

Epäonnisessa kaivoshankkeessa ei alunperinkään ollut ilmaston tai talouden kannalta järkeä. Jopa Teck Resources myönsi, että “maailman markkinatilanne muuttuu nyt vauhdilla, ja sijoittajat sekä asiakkaat edellyttävät lainsäädännön asettavan toiminnalle sellaiset kehykset, että ilmastonmuutos ja resurssien hankinta sovitetaan toisiinsa puhtaimpien mahdollisten tuotteiden tuottamiseksi.”

3.Iso Australian mutka turvassa öljy-yhtiöiltä

Norjalainen öljyjätti Equinor on perunut aikeensa porata öljyä haavoittuvaisella Ison Australian mutkan merialueella. Yhtiö totesi, ettei poraaminen ole enää “kaupallisesti kilpailukykyistä”. Iso Australian mutka on meriluonnon aarreaitta, koti Isoa valliriuttaakin rikkaammalle lajistolle. Sen rannikolla on yksi planeettamme tärkeimmistä valaidensuojelualueista. Öljynporaushanke, jonka tavoitteena oli tuottaa lähes kaksi miljardia barrelia öljyä, oli valtava uhka alueen ainutlaatuiselle luonnolle.

Öljy-yhtiöt Chevron ja BP poistuivat alueelta jo aiemmin, koska rannikon asukkaat, alkuperäiskansat, kansalaisjärjestöt, surffaajat ja kalastajat sekä matkailuala vastustivat sen toimintaa. Nyt myös Equinor hylkää alueen – jättäen samalla 800 000 000 tonnia hiiltä maankuoreen. 

Olipa kyseessä sitten aluksemme Rainbow Warriorin yhteistyö ilmakuvaajien ja tutkijoiden kanssa, viestin vieminen fossiilijättien pesään, teollisuuden salaisuuksien paljastaminen tai sijoittajien kohtaaminen, Greenpeacen aktivistit ympäri maailman ovat tehneet osansa. Sillä valaat – tai hait, hylkeet saati planeettamme ilmasto – eivät sovi öljyn kanssa yhteen. 

+ Mikä muu näitä öljy-yhtiöille huonoja uutisia yhdistää?

Ainakin yhteistyön voima: uskomattoman hienot kertomukset siitä, kuinka ihmiset ja yhteisöt ovat päättäväisesti haastaneet ja vaatineet maailman suurimpia ja vaikutusvaltaisimpia öljy-yhtiöitä kantamaan vastuunsa. Elämme ilmastokriisin keskellä, ja kun tulevaisuutemme on vaakalaudalla, ovat ihmiset valmiita toimimaan yritysten ja hallitusten jarruttelusta huolimatta.

Ja kaikella tällä on myös laajempi merkitys. Kaikki nämä tapaukset ovat merkkejä siitä, että fossiiliteollisuus lähestyy syöksykierrettä. Se ei enää laukkaa itsevarmasti paikalle aina kun tarjolla on riskialttiita projekteja kaukaisilla ja herkillä merialueilla, vaan siirtyy nyt uuteen aikaan, jossa sen tekoja seurataan ja kritisoidaan.

Öljyteollisuuden paniikin huomaa myös siitä, että alan viherpesu on viime aikoina kiihtynyt ennennäkemättömille kierroksille. Puhetta hyvistä teoista riittää enemmän kuin koskaan, vaikka teot loistavat poissaolollaan. Nämä yritykset ovat merkittäviä ilmastokriisin aiheuttajia, mutta ne eivät vieläkään tee tarpeeksi siirtyäkseen pois fossiilisista. Teckin, Equinorin ja OMVn huonot uutiset ovat merkki siitä, että maailma muuttuu, eikä heiltä kysytä, mihin suuntaan. Öljylle ja kaasulle ei ole tulevaisuutta, jos haluamme välttää ilmastotuhon. Yhtiöt tietävät sen. Ja niin tiedämme mekin.

Käännös: Juuso Janhunen