Elintapasairauksista on tullut Suomessa uusi normi. Suomalaisista yli 30 -vuotiaista miehistä 72% ja naisista 63% on vähintään ylipainoisia. Neljäsosalla yli 30-vuotiaista on rasvamaksa (1). Lisäksi joka toisella aikuisella verenpaine on koholla tai lääkitys siihen. Rasva-aineenvaihdunnan häiriö on kolmella miljoonalla ja diabetesta sairastaa yli puoli miljoonaa (2). Alle kouluikäisistä pojista yli neljäsosa ja tytöistä lähes viidesosa on vähintään ylipainoisia (1,3). Myös aiemmin ainoastaan vanhuusiän sairautena pidettyä tyypin 2 diabetesta, sekä muita elintapasairauksia, tavataan nykyisin jo lapsilla (4).

Tilannetta kuvastaa valitettavan hyvin myös se, että elintapasairauksien yleistyminen on jo pysäyttänyt odotettavissa olevan eliniän kasvun. Nyt syntyvät lapset eivät siis enää elä vanhemmiksi kuin omat vanhempansa. Miten tähän oikein on päädytty?

Nimensä mukaisesti elintapasairaudet johtuvat suurimmalta osin elintavoista. Esimerkiksi sydänsairauksista 80% ja diabeteksesta yli 90% olisi ehkäistävissä terveillä elintavoilla (5). Suurimpana syynä näiden sairauksien lisääntymiseen on ruokakulttuurimme muutos. Rasvalla, sokerilla ja suolalla kyllästettyä ”välipaloja” on tarjolla juhlissa ja arkena, ja kaupan kassajonossa seisoessaan joutuu tahtomattaankin viettämään aikaa karkkihyllyn vieressä. Terveellisiä ravitsemustottumuksia on vaikeaa muodostaa ja ylläpitää kaikkien houkutusten keskellä. Mitä siis pitäisi tehdä?

Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointiin ja sijoitteluun kaupoissa olisi puututtava pikaisesti. Sokeristen, suolaisten ja runsaasti kovaa rasvaa sisältävien (esim. liha ja juustot) tuotteiden kysyntää tulisi aktiivisesti pyrkiä vähentämään tuntuvilla haittaveroilla. 

Samaan aikaan esim marjojen, hedelmien, vihannesten ja palkokasvien sekä täysjyväviljan kulutusta tulisi pyrkiä lisäämään mm verotuksellisten keinojen avulla. Näitä suomalaiset, sekä aikuiset, että myös lapset, syövät vähemmän kuin suositellaan. Suositusten rinnalle tarvittaisiin siis hinnoittelua ja tarjontaa sääteleviä poliittisia päätöksiä.

Myös kotona tarjottavalla ruoalla ja perheen yhteisillä aterioilla on suuri vaikutus siihen mitä lapset oppivat syömään. Jos kotona on tapana syödä terveellistä kasvispainotteista ruokaa, niin todennäköisemmin vastaavankaltainen ruoka maistuu lapsille myös muissa tilanteissa.

Yksi tärkeä keino terveellisempien, ja samalla myös ympäristöystävällisempien, elintapojen edistämisessä olisi lisätä terveellisen kasvisruoan osuutta myös julkisissa ruokailuissa. On jokseenkin surullista, että vaikka lihan haitat ovat tiedossa, niin päiväkodeissa ja kouluissa liharuoka on edelleen normi ja kasvisruoka poikkeus. Jopa lihajalosteita tarjoillaan edelleen vaikka myös Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut ne syöpävaarallisiksi jo lähes kymmenen vuotta sitten (6, s. 493). Lisäksi tiedetään, että paljon tyydyttyneitä rasvoja, etenkin juustoista ja lihavalmisteista runsaasti löytyvää palmitiinihappoa, syövät sairastuvat myös sepelvaltimotautiin todennäköisemmin (7).

Jos lasten ja nuorten terveyttä halutaan parantaa niin koulujen ja päiväkotien tulisi luopua lihasta, ja etenkin lihajalosteista, mitä pikimmiten. Myös rasvaiset maitotaloustuotteet (etenkin juustot) tulisi korvata (muilla kuin kookos- ja/tai palmuöljyä sisältävillä) kasvisvaihtoehdoilla. Sama muutos tulisi toki toteuttaa myös muissa julkisin varoin tuetuissa ruokailuissa.

Greenpeacen, Animalian ja Luontoliiton Puolet parempaa -kampanja (8) tähtää osaltaan myös edellä mainittujen ongelmien korjaamiseen haastamalla kunnat ympäri Suomen tarjoamaan puolet parempaa ruokaa hankinnoissaan: puolet vähemmän eläinperäistä ja tilalle ravitsevaa kasvispohjaista. Vaikka tämä ei toteutuessaan vielä korjaa kaikkia kansanterveys- ja ympäristöongelmia, niin suunta on kuitenkin oikea. Suurten muutosten on lähdettävä jostain liikkeelle.

Myös Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry (LSV) sekä sen yhteydessä toimiva Ilmastolääkärit -verkosto on mukana tukemassa kampanjaa. Ilmastolääkäreihin kuuluu lähes 500 terveydenhuollon ammattilaista jotka haluavat paitsi edistää terveyttä, niin olla mukana myös ekokriisin vastaisessa taistelussa (9). Monet elintapasairauksien ja ekokriisin taustatekijöistä ovat samoja. Etenkin eläinperäisen ruoan tehotuotanto sekä yksityisautoilun lisääntyminen, ja sen myötä vähentynyt lihasvoimin liikkuminen, rasittavat sekä ympäristöä, että ihmisten terveyttä. Ekokriisi on siis myös terveyskriisi.

Nyt on korkea aika kääntää tämä kehityskulku. Tehdään kaikkemme sen eteen, että maapallo säilyisi elinkelpoisena ja että tulevat sukupolvet saisivat elää vähintään yhtä pitkän sekä terveen elämän kuin me. Suomen kuntien ruokatarjoilujen muuttamisesta aiempaa kasvispainotteisemmiksi on hyvä aloittaa.

Juha Lempiäinen
LT, neurologi
Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry
Ilmastolääkärit

Viitteet:

1. https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/lihavuus/lihavuuden-yleisyys
2. THL. Terve Suomi -tutkimus. 4.12.23
3. https://sites.utu.fi/nutritionresearch/tutkimukset/lila/tutkimustuloksia/leikki-ikaisten-lasten-ruokavalion-ravitsemuslaadussa-on-parantamisen-varaa/
4. https://www.kaypahoito.fi/hoi50056
5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6367881/
6. IARC Working Group: Red meat and processed meat. IARC monographs on the evaluation of carcinogenic risks to humans. Lyon, France – 2018 Vol 114 (riskiluvut pdf:n sivulla 493). International Agency for Research on Cancer II. Series.
7. Zong G ym. Intake of individual saturated fatty acids and risk of coronary heart disease in US men and women: two prospective longitudinal cohort studies. BMJ 2016;355.
8. https://www.greenpeace.org/finland/toimi/puolet-parempaa/
9. https://lsv.fi/toiminta/ymparisto-ja-ilmasto/