8.3. on kansainvälinen naistenpäivä! Haluamme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja antaa tunnustusta muutamille Greenpeacen perustamiseen osallistuneille naisille.
Mistä kaikki alkoi?
Muutamina iltoina 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa joukko ihmisiä istui keittiön pöydän ääressä ja keskusteli tarpeesta vastustaa luonnon tuhoamista ja uhkaa rauhalle. Vuonna 1971 näistä ihmisistä 12 lähti vanhalla kalastusaluksella pysäyttämään ydinkokeita. Tästä alkoi Greenpeacen tarina. Huolimatta siitä, että monet aloitteentekijöistä olivat naisia, naispuoliset perustajat saivat harvoin tunnustusta tärkeästä työstään, jota he tekivät järjestömme, arvojemme, käytäntöjemme ja kampanjoidemme luomiseksi. Heidän miespuoliset kollegansa saivat valokeilan haastatteluissa, dokumenttielokuvissa ja valokuvissa.
Yksi päivä vuodessa ei tietenkään riitä tuomaan esiin niitä rakenteellisia ongelmia, joita nykyään kohtaavat kaikki, jotka identifioituvat muuksi kuin mieheksi. Haluamme kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväksemme ja antaa ansaittua tunnustusta ja paljon rakkautta naispuolisille perustajillemme.
Greenpeacen perustajanaiset
Dorothy Stowe: yksi ”Don’t Make a Wave” -komitean (ryhmä, josta myöhemmin tuli Greenpeace) perustajista. Hän työskenteli Marie Bohlenin kanssa Greenpeacen ensimmäisten kampanjoiden edistämiseksi ja omisti elämänsä ympäristökysymyksille sekä oli sitoutunut yhteiskunnallinen aktivisti.
Marie Bohlen: kuului myös ”Don’t Make a Wave” -komitean perustajiin. Marie oli se, joka keksi purjehtia Phyllis Cormack -nimisellä kalastusaluksella ydinkoealueelle. Tämän oli ympäristöjärjestön alku. Marie loi myös Greenpeacen ensimmäisen logon.
Dorothy Metcalfe: oli toimittaja, jonka tehtävänä oli kertoa maailmalle, mitä Phyllis Cormackin matkalla ydinkoealueelle tapahtui. Ilman hänen työtään aktivistien toiminta ei olisi saanut sitä huomiota, jota se sai. Hän muutti kotinsa radiohuoneeksi, josta hän välitti alukselta tulleet radioraportit maailman tiedotusvälineille.
Zoe Hunter: kuului Britannian aseistariisuntakampanjaan ja järjesti yhdessä Dorothy Stowen ja Dorothy Metcalfen kanssa kaksi ensimmäistä Greenpeacen retkeä. Zoe jatkoi ihmisoikeustyötään muun muassa Amnesty Internationalin kanssa Kanadassa.
Greenpeace on kaikille, tänään ja tulevaisuudessa
Paljon on muuttunut Greenpeacen perustamisen jälkeen. Taistelu sukupuolten tasa-arvon puolesta yhteiskunnassa sekä ympäristö- ja ilmastoliikkeessä on tuottanut tulosta. Greenpeace on maailmanlaajuinen järjestö, ja meille yhdenvertaisuus, monimuotoisuus ja inkluusio ovat olennaisen tärkeitä kestävän ja rauhanomaisen yhteiskunnan luomiseksi planetaaristen ja sosiaalisten rajojen puitteissa.
Valitettavasti nyky-yhteiskunta on kaukana tasa-arvosta, ja me ympäristöliikkeessä kamppailemme samojen ongelmien kanssa kuin ympäröivä yhteiskunta. Yksi esimerkki tästä on se, että usein juuri nuoret naiset ajavat muutosta kouluissa, sosiaalisessa mediassa ja vapaaehtoisina ilmastoliikkeessä. Samaan aikaan yhteiskunnan ja järjestöjen päätöksentekopaikoilla on yleensä miehiä. Suomalainen ympäristöliike koostuu pääasiassa valkoisista ihmisistä, joilla ei ole näkyviä vammoja. Tämä ei ole tasa-arvoa, vaan ympäristöliikkeen tulisi edustaa kaikkia yhteiskuntaryhmiä, koska käsittelemämme asiat koskevat meitä kaikkia.
Haluamme, että kaikki, jotka taistelevat kestävän ja rauhanomaisen planeetan puolesta, tuntevat itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi, yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi. Kaikkien näkemyksiä, ääniä ja toimia tarvitaan, jos haluamme onnistua vastaamaan aikamme suurimpiin haasteisiin, varmistamaan kestävän ja rauhanomaisen tulevaisuuden.
