Opettaja Susanna Sainio, 34, on ollut mukana Greenpeacen vapaaehtoistoiminnassa lähes puolet elämästään. “Haluaisin, että siirtyisimme järjestelmään, jossa kaiken elävän itseisarvo, ekosysteemin kantokyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus määrittäisivät tärkeimpänä periaatteena kaikkea päätöksentekoa talouskasvun sijaan. Kate Raworthin kehittämä donitsitalouden malli on mielestäni erinomainen kompassi siinä, millainen maailma meidän tulisi rakentaa”, Sainio toteaa.
”Olen Susanna, 34-vuotias suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja. Olen lähtöisin Pirkanmaalta Valkeakoskelta mutta asunut Helsingissä viimeiset 16 vuotta. Tällä hetkellä opetan suomea alakoulussa. Vapaa-ajallani luen, liikun luonnossa, hiihdän ja pyöräilen. Olen kiinnostunut kaikenlaisista omavaraisuuteen liittyvistä taidoista ja niiden opiskelusta kuten juuresten viljelystä, kudonnasta ja muista käsitöistä. Näiden asioiden parissa vietän aikaani etenkin kesäisin.
Ryhdyin Greenpeacen vapaaehtoiseksi vuonna 2007.
Olen aina pitänyt ympäristönsuojelua tärkeänä, oikeastaan jonkinlaisena yksilön moraalisena velvollisuutena. Kaikkea toimintaani ohjaa ajatus siitä, että olemme kiinteä osa ekosysteemiä ja meidän tulee toimia niin, että teemme mahdollisimman vähän vahinkoa tälle planeetalle.
Hahmotan ympäristönsuojelua kahdesta tulokulmasta: toisaalta luonnolla ja sen eliöillä on itseisarvo, jonka vuoksi niillä on oikeus elämään ja siten tarve suojeluun ja toisaalta ympäristönsuojelu on välttämätöntä jokapäiväisen elämämme turvaamiseksi. Olin miettinyt, että haluaisin toimia omia arjen valintojani aktiivisemmin ympäristön puolesta, ja satuin törmäämään Greenpeaceen ensimmäisenä.
Inspiroiduin Greenpeacen vaikuttavuudesta sekä siitä, että löysin hyvän kanavan toimintaan. Arvostan Greenpeacessa sen taloudellista ja poliittista riippumattomuutta. Greenpeacen tehokas tapa toimia monin eri työkaluin lobbaamisesta ja tiedonhankinnasta suoraan toimintaan teki minuun vaikutuksen. Greenpeacen näkemys väkivallattomuudesta ja kansalaistottelemattomuudesta on hyvin lähellä omia näkemyksiäni.
Olen välillä törmännyt mielikuvaan, että Greenpeacen vapaaehtoisuus on lähinnä suoraa toimintaa, joka vaatii kiipeilyn tai melonnan kaltaisia erikoistaitoja. Suurin osa vapaaehtoistyöstä on kuitenkin hyvin arkista: ruoan laittamista, ompelua, banderollien maalaamista, tarvikkeiden huoltoa, nimien keräämistä, valokuvauksissa avustamista, kouluttamista ja kirjoittamista.
Vapaaehtoistehtävien kirjo on niin laaja, että jokaiselle löytyy sopivaa tekemistä.
Vapaaehtoistoiminta luo toivoa ja tunteen, että on ainakin yrittänyt vaikuttaa asioiden tilaan. Tuntuisi ristiriitaiselta kasvattaa ja opettaa tulevia sukupolvia, jos en samaan aikaan toimisi paremman tulevaisuuden puolesta. Vapaaehtoistyössä minulla on tunne, että teen täysin arvojeni mukaista työtä.
Vapaaehtoistoiminta on antanut minulle yhteisön, jossa ihmiset jakavat paljon samoja arvoja ja päämääriä. Olen oppinut valtavasti uusia taitoja konfliktien ratkaisusta ja vuorovaikutustaidoista melontaan ja kiipeilyyn. Vapaaehtoistyössä olen tutustunut todella moniin upeisiin ihmisiin ja saanut elämääni tärkeitä ja merkityksellisiä ihmissuhteita.”
Haluatko Greenpeacen vapaaehtoiseksi? Ilmoittaudu uusien vapaaehtoisten iltaan 26.10. tai 22.11.