Heli Heino, 58, on Greenpeacen vapaaehtoinen Tampereella. ”Tässä iässä huolehdin yhä vähemmän siitä, mikä on soveliasta ja mikä ei. Tarkastelen asioita korkeammalta ja pohdin, mikä on oikeudenmukaista. Näen, kuinka ihmislaji on ottanut itselleen paljon valtaa planeetalla – ottakoon sitten yhtä paljon vastuutakin”, hän sanoo.
”Olen Heli, 58-vuotias tamperelainen. En ole kotoisin Mansesta tai oikeastaan mistään, sillä syntymätodistukseeni on kirjattu väärä paikka ja sen jälkeen olen liikkunut paljon. Kotini on siellä missä rescue-kissani viihtyy, ja nyt me olemme onnellisia yksiössä Tampereella. Vapaa-ajallani ompelen yksinkertaisia vaatteita hitaasti käsin tai teen vielä hitaammin ristipistoja. Valmiissa ristipistotyössä lukee esimerkiksi ’Planeetta on äitisi’, ja kiinnitän sen reppuuni muistutukseksi siitä, mikä on elämämme lähde.
Kulutin vuosikymmeniä huolia vailla. Avara luonto -ohjelma kuului aina lauantai-iltoihini. Vuosituhannen vaihteessa huomasin, että lähetyksen lopussa mainittiin yhä useammin ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen. Minua harmitti, kun lauantai-illan tunnelma meni pilalle. Siemen alkoi kuitenkin itää.
Vuosia myöhemmin käsittelin silloisessa työssäni sosiaalisen median aineistoja, joista osan oli tuottanut ympäristöjärjestö ja osan ilmastonmuutoksen kieltävä taho. Näin mielipiteiden koko janan, jonka jälkeen minun oli helppo sijoittaa sille itseni. Liityin Greenpeacen tamperelaisiin vapaaehtoisiin 2017.
Tampereella vaikutamme paikallisesti ilmasto- ja ympäristöasioihin. Lisäksi osallistumme kansallisiin ja kansainvälisiin kampanjoihin. Greenpeacen lipun alla tunnen palvelevani planeettaa, ja se antaa minulle itselleni merkityksellisyyden tunnetta.
En koe sisäistä ristiriitaa, kun käytän kansalaistottelemattomuutta osana ympäristövaikuttamista. Supervoimani on rauhallisuus: en provosoidu häiriöistä tai hätäänny yllätyksistä, vaan toimin kentällä juuri niin kuin on sovittu tai on tarpeen.
On minulla heikkojakin kohtia. Olen köyhää evakkosukua, ja kun synnyin, minulle annettiin säästösyistä jonkun vanhat jalat. Nyt ne ovat jo loppuun kävellyt.
Onneksi en kannattele planeettaa yksin. Me teemme sen yhdessä: sinä, minä, me kaikki.”