Oletko koskaan miettinyt, millaista olisi olla feissari? Uudessa feissariblogissamme kerromme aitoja tarinoita ja kokemuksia Greenpeacen feissareilta ympäri Suomea. Ensimmäisessä osassa ovifeissari Tiia kertoo, miten päätyi Greenpeacelle feissariksi ja miten työhaastattelu sujui.
Etsimme jatkuvasti uusia feissareita. Jätä työhakemus täällä!
Tiia, Greenpeacen ovifeissari
Eräänä synkkänä, harmaana ja lumettomana päivänä makoilin kotona sohvalla, kun sain minulle tuntemattomasta numerosta puhelun. Pelästyin, yritetäänkö minulle taas myydä kattoremonttia tai aikakausilehtiä. Päätin kuitenkin uskaltaa vastata:
”…Tiia?”
”Feissarikoordinaattori Greenpeacelta täällä moi! Olit laittanut meille hakemuksen feissariksi. Oletko vielä kiinnostunut?”
Hyppäsin yllättyneenä seisomaan. Olinhan minä!
Olin jo vuosia yrittänyt pienentää omaa hiilijalanjälkeäni mm. kierrättämällä, olemalla kasvissyöjä sekä ostamalla vaatteeni ja huonekaluni mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Samalla olen kuitenkin kauhistuneena seurannut uutisia merissä kelluvista valtavista muovilautoista sekä Amazonin sademetsässä, Kaliforniassa ja Australiassa riehuvista valtavista maastopaloista. Minun teki kovasti mieli tehdä vielä enemmän planeettamme puolesta.
Nyt olin kohdannut elämässäni yllättävän tilanteen, ja minulla oli yllättäen aikaa ja kaipasin joustavaa työtä. Hetken asiaa pohdittuani päädyin googlettamaan minulle nimeltä tutun ympäristönsuojeluorganisaation Greenpeacen ja tarkistamaan olisiko heillä tarvetta feissareille. Olihan heillä haku auki, ja nyt olin saanut hakemukseeni vastauksen!
Ensin feissarikoordinaattori keskusteli kanssani puhelimitse työtehtävästä ja haastatteli minua työtä varten. Tämän jälkeen sain kutsun työhaastatteluun, jossa tapaisimme myös kasvotusten.
Työhaastattelu jännitti minua valehtelematta aika paljon. Haastattelu pidettiin kahvilassa, josta olin ostanut piirakan palan, jonka taisin pystyä syömään vasta haastattelun oltua ohi, kun käteni tärisivät vähemmän. En ollut koskaan ennen feissannut, joten en osannut antaa kaikkiin minulta kysyttyihin kysymyksiin välttämättä aivan oikeita vastauksia. Kuitenkin motivaationi ja päättäväisyyteni tulivat esille keskustelumme aikana ja sain paikan!
Huoli yhteisestä maapallostamme oli saanut minut muuttamaan mielipiteeni feissauksesta. Ennen olin yrittänyt kiertää kaupungilla näkyvät feissarit mahdollisimman kaukaa, mutta nyt odotinkin jo malttamattomana ensimmäistä feissausvuoroani ja paloin innosta oppia mahdollisimman hyväksi feissariksi. Halusin uskoa ihmisten hyvyyteen ja haluun auttaa. Halusin toimia merkittävänä osana luonnonsuojeluorganisaatiota, jonka työstä olin jo vuosia voinut lukea lehdistä, ja toimia mahdollistaakseni sen toiminnan myös tulevaisuudessa.
Tiesin, etten ole ainoa joka on huolissaan ympäristömme ja planeettamme tulevaisuudesta. Nyt feissarina minulla on mahdollisuus löytää nämä ihmiset ja mahdollistaa se, että hekin pääsevät kantamaan kortensa kekoon ympäristön puolesta tukemalla hyväntekeväisyysjärjestöä, joka väsymättä suojelee maapallomme meriä ja metsiä tuholta.
Feissareita ei tarvitsekaan pelätä. Ilmastonmuutosta sen sijaan pitää pelätä.
Kiinnostuitko feissaamisesta? Lue lisää ja lähetä työhakemus!
