Tuulivoima ja sen tuottamiseksi tarvittavien tuulipuistojen vaatimat hakkuut puhuttavat varsinkin somessa, jossa esitetään välillä villejä väitteitä tuulivoiman vaikutuksista suomalaiseen metsäluontoon. Kokosimme faktaa ja hyvän tuulivoimarakentamisen periaatteita tähän tekstiin.
Tuulivoimalla merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä
Suomi on ottanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Tämän takia myös energiantuotannon on monipuolistuttava ja perustuttava uusiutuville. Tuulivoimalla on merkittävä rooli sähköntuotannon ilmastopäästöjen vähentämisessä, joten energia-ala satsaa siihen tällä hetkellä valtavasti. Pelkästään vuonna 2023 tuulivoiman tuotanto kasvoi 25%.
Tuulivoimalan elinkaaren aikana tuulivoiman ilmastopäästöt ovat 7-9 g/kWh. Päästöt syntyvät voimalan rakentamisesta, huollosta ja käytöstä poistamisesta. Sen lisäksi maankäyttöön vaikuttavat tieyhteydet ja sähkönsiirto, sekä mahdolliset sähköasemat ja tarpeen mukaan niiden rakennusalat.
Itse tuulen tuottama energia on päästötöntä. Suomen sähköntuotannon päästöt vuonna 2023 olivat 33 g/kWh, joten tuulivoiman lisääminen pienentää päästöjä.
Suomen sähköntuotanto vuonna 2023 oli 78 TWh. Tuulivoiman osuus tuotannosta oli 18 %. Tuulivoimalan keskimääräinen hyötysuhde on 33%.
Miten paljon metsämaata tuulivoima vie?
Yhtä tuulivoimalaa kohden poistetaan puustoa yhteensä n. 2–3 hehtaaria, kun mukaan lasketaan uusien huoltoteiden rakentaminen sekä vanhojen metsäautoteiden leventäminen. Tämän pohjalta voidaan laskea, että esimerkiksi 100 TWh tuottavan tuulivoimakapasiteetin ja sen tarvitsemien siirtoyhteyksien suora maankäyttövaikutus on luokkaa 400 neliökilometriä.
Maa-alaa tarvittaisiin siis 400 neliökilometriä siinä tapauksessa, että nykyisellä hyötysuhteella tuulivoiman osuus nousisi hieman yli puoleen sähköntuotannosta.
Suomen metsätalousmaan pinta-alan ollessa noin 263 000 neliökilometriä, tuulivoimatuotannon tarvitsema maapinta-ala olisi siten 0,15 prosenttia metsätalousmaan pinta-alasta. Siis metsää tarvittaisiin tuulivoiman tarpeisiin reilusti alle puoli prosenttia käytettävissä olevasta metsätalousmaasta.
Kun yksi hehtaari suomalaista metsää sitoo keskimäärin 3,7-4,7 tonnia hiilidioksidia vuodessa, 400 neliökilometrin eli 40 000 hehtaarin metsän poistuma tuulivoiman takia pienentää hiilinielua 148 000-188 000 tonnia vuodessa. Vuonna 2023 Suomen metsämaa oli kääntynyt 1 100 tonnin päästölähteeksi. Vertailun vuoksi metsämaan hiilinielu on teollisuuden ja energiapuun hakkuiden takia vuodesta 2013 vuoteen 2023 supistunut 25 484 000 tonnia nollaan ja siis kääntynyt päästölähteeksi. On esitetty, että tuulivoimalan vaatima pinta-ala olisi yllä esitettyyn verrattuna jopa nelinkertainen. Siinäkin tapauksessa hiilinielujen kannalta tuulivoiman vaatimia hakkuita merkittävämpää olisikin vähentää selluteollisuuden ja energiateollisuuden tarpeisiin tehtäviä hakkuita.
On myös hyvä muistaa, että kaikkia tuulivoimaloita ei rakenneta metsään, joten todellinen vaikutus metsiin ja metsien hiilinieluun jää tässä esitettyä esimerkkilaskelmaa pienemmäksi.
Luontoarvot ja alkuperäiskansojen oikeudet on huomioitava
No pitäisikö sitten kaikki tuulivoiman takia tehtävät hakkuut vain hyväksyä? Ei tietenkään. Luontokadon pysäyttämiseksi Greenpeace ei hyväksy tuulivoiman rakentamista suojeltuihin metsiin tai suojelualueille, Natura-alueille tai suojelemattomiin luonnonmetsiin.
Tuulivoimarakentaminen ei voi myöskään rikkoa alkuperäiskansojen oikeuksia. Saamelaisalueella ei tulisi rakentaa tuulivoimaa ilman saamelaisyhteisön kuulemista. Greenpeace tukee esimerkiksi Rastigaisa-tunturille suunniteltujen tuulivoimaloiden rakentamisen vastustamista Norjassa.
KORJATTU: 4.2.2025 korjattu virheellinen sähkön tuotantoluku ja samalla päivitetty vuoden 2022 luvut vuoden 2023 luvuiksi
